Viikko Edinburghissa meni aika nopeasti. Olin ensimmäisen yön B&B:ssä York Placella ja se olikin ihan mukava paikka. Kun kysyin WLANin perään paikan emäntä kertoi, että italialaiset, joita siellä on yötä olivat valitelleet, ettei se toimi huoneissa. Törmäsin “italialaisiin” rappukäytävässä: nehän olivatkin Daniele ja Duncan, workshop-vetäjäni edelliseltä viikolta, joista Duncaniin olin jo törmännytkin edellisenä päivänä Essenin asemalla. Katsoin telkkaria ja nollasin, kävin syömässä punjabilaisessa intialaisessa ravintolassa todella hyvää kikherne-currya. Mietin, että pitäisi pestä vaatteita, mutta en törmännyt pesulaan naapurustossa.

Seuraavana päivänä tuli Saara. Koitin saada avaimet vuokra-asuntoomme aamulla, mutta meidän piti hengailla iltapäivään ennen kuin ne saimme. Rekisteröidyimme konffaan ja tapasimme Riinan, joka oli tullut paikalle Lontoosta. Pääsimme viemään tavarat kämpille ja siellähän olikin pesukone. Kone päälle ja jatkamaan matkaa. Saaralla oli jetlag, joten häntä piti pitää hereillä. Laukkukin oli jäänyt matkan varrelle. Kävimme istumassa Bow Barissa ja ostimme pikkukaupoista ruokaa, jota laitoimme kämpillä.

Tiistaina alkoikin jo konffa todenteolla. Kävin Comparative European Politics -panelissa – johon sarjaan omanikin kuului. Bongasin vastaanotolta kaverini, mutta illallisen vietin italialaisten ja vertailevan politiikan tutkijoiden kanssa. Tosi hyvät keskustelut. Koko päivän oli satanut, kuten maanantainakin, mutta illalla tuli räntää: sitä oli kerääntynyt ainakin kolme senttiä sohjoa. Löin polveni katuun.

Keskiviikkona oli oma esitelmäni. Sain ihan hyvät kommentit ja meidän lopulta vain Unkaria käsitteleväksi typistynyt panelimme oli temaattisesti ihan hyvä. Illalla hengasin laclaulaisten kollegoiden kanssa – vastaanottojen jälkeen New Townissa. Torstaina tuli rakkaani pääsiäisviikonlopuksi.

Torstaina paistoi aurinko eli otimme siitä ilon irti. Kävelimme vanhasta kaupungista uuteen kaupunkiin, shoppailimme matkalaukkua ja ruokaa. Kävimme illalla pubissa Umutin ja hänen vanhempiensa ja tädin ja sedän kanssa – aika hauskaa, olin turkkilaisia vanhempia nähnyt viimeksi Budapestissa, neljä vuotta sitten!

Perjantaina kävelimme observatoriolle ja taas vanhaan kaupunkiin. Kävimme syömässä burgerit ja oluella, totesimme, että on parempi jatkaa kävelyä ulkosalla kuin mennä linnaan. Onneksi asunto oli lähellä kävimme siellä välillä lepäämässä, ja alakerrassa oli perinteinen teehuone, jossa nautimme perinteiset cream teat.

Lauantaina kiipesimme aamulla Holyroodin päälle ja melkein Arthurin istuimelle asti. Totesimme että tämäkin riitti ja tulimme alas. Sitten teimme skottilaisen aamiaisen ja menimme tapaamaan Rebeccaa, yliopistokaveriani Lontoon ajoilta. Olimme tavanneet edellisen kerran kymmenen vuotta sitten. Katsoimme samalla pubissa jalkapalloa, minkä pystyimme. Pubi oli joku Geordie-pubi, jossa George Best on tavannut käydä. Aika siistiä katsoa ManU:n peliä siellä (tosin olin pukeutunut FC Unitedin paitaan). Pikaisten ostosten ja olutlasillisten – Grand Café -nimisessä pubissa, joka oli kuin keskieurooppalainen kahvila – jälkeen lähdimme kotia. Tilasimme punjabilaista intialaista ruokaa.

Sunnuntaina vietimme synttäreitäni, sain skottilaisen aamiaisen. Kävimme linnassa ja ostamassa vihdoin matkalaukun. Pakkasimme ja söimme tähteitä. Kävimme pubikierroksella. Oikein mukava ja leppoisa synttäripäivä!

Maanantaina pakkasimme loput ja jätimme ApartmentsApartin oikein mukavan kämpän. Istuimme tunnin bussissa lentokenttähotelliin ja otimme lentokenttäbussin takaisin keskustaan. Meillä oli liput Mary King Closen rakennusten alle jääneelle kujalle. Se olikin aika hurja kokemus. Kaikkein kiinnostavinta tietty oli, että niitä kapeankapeita kujia oli ylipäänsä ollut ja miten niillä oltiin eletty 8-kerroksista elämää (ja sairastuttu tauteihin ja kuoltu) kunnes osan kerroksista päälle oli rakennettu sen ajan ostari. Luin Edinburghissa samasta paikasta kertovaa Ian Rankinin dekkaria.

Toisten teiden jälkeen kävimme vielä Bow Barissa oluilla ja käveleskelimme Grassmarketilla kunnes menimme syömään David Bann -kasvisravintolaan, joka oli loistava kokemus (kiitos äiti!). Missasimme bussin, joten jouduimme vielä käymään puolikkaalla pintilla (sikäläiset alet olivat hurmaavia - viskiä ei tarvinnut juodakaan), ja sitten bussilla lentokenttähotelliin. Bussi jätti matkan varrelle, sillä auto oli pysäköity väärin. Pääsimme erikoiskyydillä hotellin lähistölle ja sitten nukkumaan. Ryanairlento Tampereelle lähti käsittämättömän aikaisin, ja minäkin ennätin hotellin aamiaiselle vain tosi pikaisesti ja matkalaukun kanssa ennen lähtöä. Hyvä hotelli tosin se Quality Hotelli.

Jatkan myöhemmin Chicagon tarinalla... Olen päässyt jo Washingtoniin ja rättipoikkiväsynyt ja migreeninen. Edinburghissa ei ollut nettiä ja Chicagossa asuin ystävän kanssa hänen yksiötään enkä oikein ennättänyt kirjoittamaan. Jaaha, vuodatus ei näköjään lataa itseään...koitan huomenna. Juu, eli tänään huomenna olen ollut koko päivän kotona: flunssassa. Kuume nousi vähän, mutta nyt sitä ei enää ole. Huomenna pitää päästä liikkeelle ja konffaan!