äänestin tänään strategisesti pohjois-savon vaalipiirissä vihreiden pääehdokasta, numeroa 70. toivon, että vihreät ja vasemmisto saavat molemmat yhden kansanedustajan. itä-suomen vaalipiirit olisi ehdottomasti yhdistettävä. vaaliliitot, joita pohjois-savossa on mm. vihreiden ja vasemmiston välillä ja etelä-savossa demareiden, vasemmiston ja vihreiden välillä, eivät edistä demokratiaa. ei ainakaan demokratiaa siinä mielessä, että kansalainen voisi neljän vuoden välein kannattaa tiettyä puoluetta pääsemään eduskuntaan (ehdokkaasta puhumattakaan). näissä piireissä käy usein niin, että puolueen A ehdokkaan 4 kannattaja joutuu äänestämään puolueen C ehdolasta 2 sen sijaan.
sitäpaitsi on naurettavaa ja parlamentaarisendemokratian kannalta epäilyttävää, että todellinen äänikynnys (se mitä puolueen/sen pääehdokkaan tulisi saada vaaleissa) näissä vaaleissa on 13 tai 10 prosenttia, kun se on noin kolme pääkaupungissa.
vertailun vuoksi, unkarissa on käytettössä vaalijärjestelmä, jossa kansallinen äänikynnys on 5 prosenttia. puolue saa ehdokkaita parlamenttiin kansalliselta listalta vain jos koko lista saa 5 prosenttia näistä äänistä (kansalliselle listalle annetaan yksi kolmesta tai mahdollisesti kahdesta kaksivaihesten vaalien äänestä). paikalliselta tasolta saattaa päästä puolueihin sitoutumatonkin ehdokas, jos hän vain saa joko ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia tai toisella kierroksella suurimman äänimäärän.
--
näissä vaaleissa otin politiikantutkimukseni kohteeksi vaalibileet, ja nimenomaan pääkaupungin vihreiden ja vasemmistoliiton trendikkäiden nuorten pääehdokkaiden johanna sumuvuoren ja paavo arhinmäen vaalibileet. viikko sitten arhinmäen keikalla tavastialla soitti agit prop ja olavi uusivirta. tänään on sumuvuoren bileet bellyssä uudenmaankadulla. näistä ehkä vertailua sitten myöhemmin.
diskurssiteoreettisesti vaaleista keskustellaan kappelissa tiistaina 20.3. klo 18, ja ilmeisesti englanniksi ks. vaikka.