Bauhaus opettaa. Loysin siis itseni jalleen taalta Bauhausin avarassa tyotilasta. Kokoontumisia on ollut vaikka minkalaisia, on kuultu luentoja (mm. politiikan teoriasta ja arkkitehtuurista luennoivaa Neil Leachia, joka on toissa viereisessa arkkitehtien Fachhochschulessa), nahty filmeja - esimerkiksi ohjaajamme Ben Andersenin elokuvat Berliinissa parhaillaan purettavasta Palast der Republikista ja Karl Marx Alleesta ja sen asukkaista.
Olen eilen oppinut kayttamaan Adoben InDesign-ohjelmaa ja tanaan PhotoShoppia. Oppi on pantu eteenpain: olen suunnitellut konferenssikutsun Helsinkiin ja Sibiun teatterifestariviikolle mahdollisesti valittavaan interventioon kuvia. Me esitamme erilaisia taiderykayksia teemasta spekulattiota tilasta ja paikallinen, mutta Romaniassa ja muuallakin tunnettu kuraattori valitsee niista parhaat. Minun liittyvat patsaisiin, eikahan tassa tietenkaan muuten tarvitsisi paljon aikaa, mutta kun pitaa kuvata sita milta ne sitten lopulta nayttaisivat. Vahan erilaista kuin abstraktien tai apurahahakemusten tekeminen. Kuten sanottua opin paljon, esimerkiksi kulttuuripolitiikasta.
Toinen projektimme Sibiuun liittyy sen mahdolliseen uuteen keskustaan: jarjestamme sen suunnittelemiseksi kansainvalisen kilpailun liittyvat dokumentit. Tilan spekulaatiota sekin. En ole koskaan nahnytkaan arkkitehtuuri/suunnittelukilpailun kutsua, mutta tassa ja henkilokohtaisessa Luxembourgia ja Sibiuta vertailevassa projektissani ne tulevat tutuiksi. 'Hands-on' on Bauhausin ohjaajien tapa suhtautua asioihin. Valilla tuntuu tosin etta on liikaakin toita, mutta onneksi minun ei talla kertaa tarvinne rakentaa mallia vaan arkkitehdit pitavat siita huolen. Tahanhan sain iskettya kateni jo syksylla, kun suunnittelin kolleegan kanssa kaupungintaloja ja -kirjastoja.
Kaikkea tata tyostaessani olen myos tutustunut Sibiusta kotoisin olevaan Emil Cioraniin (1911-1995) fenomenologi filosofiin ja kirjailijaan. Han kaytti tyonimenaan E.M. Ciorania, joka on usein kirjoitettu Mihaiksi tai Micheliksi, mutta oikeasti kyse oli vain fonologisesta lyhenteesta EM. Hauskaa, olenhan itsekin ollut seka Em etta Emmi. M. Emiliana minun pitaisi vain kaantaa kirjaimeni ympari, tai muutun ME:ksi. Mika onkin toisaalta taysin sopivaa. Vaikkakin suomeksi kuninkaallista. Yours truly, me. Kunnioittavasti teidan, Mii.
Niin, aika soveliasta, etenkin kuin kyseinen ajattelija on sanonut: Olen pelkka vahinko. Miksi pitaisi ottaa asioita niin vakavasti? (vap. suom. engl. wikista "I'm simply an accident. Why take it all so seriously?")