Eilen selvisi, että saankin jatkaa täällä maaliskuun loppuun asti. Pyysin jatkoa ja rahaa, jotta ne viimeiset kaksi kuukaudet ovat sitten jopa Collegium Budapestin rahoitettamia. Sen jälkeen sitten pitää käydä Suomessa opettamassa, tästä on vielä sovittava proffan kanssa, mutta se tarkoittaisi sitä, että olen Suomessa synttäreilläni, ja huhtikuukin on rahoitettu. (Danielista ja Mexicosta en ole vielä kuullut, mutta näillä suunnitelmilla en ehdi sinne koko kuukaudeksi.) Touko- ja kesäkuut olen Berliinissä: DAAD lähetti jo nyt diplomin jne. ja todistuksen niista melkein tuhannesta eurosta kuukaudessa. Kivaa, että voin olla täällä vielä neljä kuukautta, ja että puolet ensi vuodesta on selvillä ja rahoitettu.
Uusin huono uutinen on se, että vaikuttaa vaikealta saada väitöstilaisuutta ennen joulua. Kuulen tästä ensi viikon alkupuolella.
Kävin tällä viikolla luullakseni viimeistä kertaa akupunktiossa. Opin, että on olemassa semmoisia magneettiharjoja, joilla on hyvä tasapainottaa elämäänsä ja lievittää stressiä tekemällä spiraalia päälaelle. Niitä saa esimerkiksi kiinalaiselta torilta. Senkin kuulin, että yksi Unkarin suurista keksinnöistä on värilamppu, jolla voi parantaa kaikenlaisia vaivoja. Taudista riippuen tietyn väristä valoa suunnataan tiettyyn ruumiinosaan. Kuulemma niitä on myös karvahattumalleja, yksinkertaisen kuvakirjan kanssa, jotka menevät hyvin lentokoneen käsimatkatavaroissa (eivät siis ole vaara-aiheuttavia). Niitä saa vain Unkarista, että tervetuloa ostoksille!
Olen kovasti edustanut ja ollut kaunis. Kävin mm. nuokkumassa unkarinkielisessä EU konferenssissa, jossa tarkoitus oli mm. saada selville oliko Unkari saanut rahaa EU:lta. Vähän rasitti, kun ehkä juuri tuo ei ole minun mielestäni riittävä vastaus kysymykseen onko Unkari hyötynyt EU:sta ekan jäsenyys vuoden aikana. Muutenkin oli vähän semmoinen olo, että onhan näitä Suomessakin pohdittu jäsenyyden jälkeen. Kiinnostavaa oli kuitenkin, että keskustelemassa oli aina yksi tutkija ja poliitikko hallituksesta ja oppositiosta. Yllättäen aika kaavamaista retoriikkaa, mutta tukee mun polarisaatiotutkimusta. Niiden tv-kameroiden, jotka varmaan rekisteröivät minut pinkeissä vaatteissa, jälkeen pääsin telkkariin myös töissä, kun ranskalaista proffaa haastateltiin ja ne tahtoivat ottaa kauniita kuvia collegiumin kirjastosta.
Muuten tässä onkin mennyt koko viikko biletyksen puolelle. Se on minusta ihan ansaittua väikkärin jättämisen jälkeen. Tiistaina oli jazz konsertti collegiumilla, ja menimme sen jälkeiseltä vastaanotolta vietyjen avattujen viinipullojen kanssa tänne kotiin asuntolaan, Marian ja Billyn upeaan kämppään: olin tietenkin viimeisten joukossa lähdössä, aamukolmelta. Torstaina istuin ensin illan kahvilla ja glögille yhden tosi mukavan unkarilaisen kolleegan Ágnésin kanssa lähikahvilassani. Sen jälkeen menimme naapurini Bojanin kanssa Vittula-nimiseen juottolaan. Sen on perustanut suomalais-unkarilaista alkuperaa oleva kundi, joka kyllä on oikeesti aussi. Eilen tapasin nuoren aktivisti-ystäväni ja kolleegani Pannin, joka tahtoi mennä katsomaan esineitä paikalliseen Taidehalliin. Opiskelijaliput olivat 900 forinttia, totesimme, että sillä saa kolme olutta ja että tämä on elitismiä, ja menimme sen sijaan Rock Randevuhun yhdelle. Illalla täällä oli bileet, jonne kaikki fellow't oli kutsuttu (minun ja kolleegani Umutin toimesta) viettämään Bojanin ja parin muun tyypin läksiäisiä. Juhlakaluista vain naapurini, mutta myös Collegiumin reksi tulivat paikalle, ja meillä oli oikein mukavaa.
Huomenna menen maalle. Vihdoin! Tänään ajattelin tehdä vähän töitä, käydä lenkillä, ja ehkä mennä illalla jonnekin kaupungille ehkä vaihteeksi suomalaisporukalla. Täällä oli tosi kaunista ja lumista, mutta nyt lumi on jo sulanut.