ja niin joulusesonki loppui kovaan päänsärkyyn, joka muistuttaa arkeen palaamisen tarpeesta. eipä tarvitse vähään aikaan juoda viiniä, vaikka olivathan itä-suomalaiset tilaviinit parantuneet siitä neljän vuoden takaisesta kokeilukerrasta, jolloin edellisen kerran pidin äidilleni seuraa maaherran loppiaisvastaanotolla. totuuden nimissä on mainittava, ettei se päänsärky johdu laadun puutteesta, vaan pikemminkin maistiaisten määrästä ja juhlien hauskoista jatkoista. poliittis-etnologisesta näkökulmasta tämmöiset bileet ovat tietenkin politiikantutkijalle kiinnostava kokemus - erityisesti vaalivuonna.
tällä kertaa talousalueen kansanedustajistamme yhden, nykyisen sisäministerin kanssa ei päästy kilistelemään laseja. mukava oli nähdä lähes oman kylän tyttöä, entisen kotipaikkakuntani - joskaan ei vaalipiirini - toisen polven kansanedustajaa, joka oli vaikutti luottavaiselta vaalivuoden alkaessa. kristillisten kansanedustajia ja ehdokkaita tuli vastaan kokonainen huoneellinen: antoivat kakkureseptin ja minä kerroin tutkivani näin vuoden vaihteessa alkaneessa kolmivuotisessa akatemian projektissa kansallisaatetta nyky-suomessa. näin vaali- ja 70-vuotis juhlavuonna siihen riittänee materiaalia. (otan mielelläni vinkkejä vastaan.)
näin illan tullen voisikin alkaa taas tehdä töitä ja lopulta myös lukea loppuun viime vuoden finlandia-palkittu kirja, jonka lupasin äidilleni joululahjaksi. tässä vaiheessa siitä on aika luopua.