Talvi Jyväskylässä on ollut kaunis, lunta on riittänyt. Olen kotoutunut niin laitokselle kuin kimppakämppään Jyväskylän keskustassa. Tammikuu meni käsittämättömässä kiireessä, helmikuussa kotiuduin paremmin kaupunkiin, tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin ja aktivismin piireihin.

Kuntosaliharrastuksesta ei tullut mitään, kun en jaksanut sitoutua aikatauluihin. Mutta ostin retkiluistimet, joilla olen uskaltautunut Mattilanniemestä järvelle. Ekalla kertaa sain kolme päivää kestäneen kuhmun polveen, toisella kerralla lumi ei peittänyt railoja ja pärjäsin hyvin. Aika mahtavaa, että parissa minuutissa pääsee harrastamaan. Nyt vain toivon, että pakkaset pysyvät, eikä jatkuvasti sada lunta.Se on siistiä.

Alkuvuoden rytmi on toiminut hyvin, viikonloput to-su olen ollut kotona Helsingissä. Yleensä olen ottanut jopa saman junan, jopa saman paikan maanantaisin ja torstaisin. Nyt rytmit vaihtelevat jonkin verran, joka jaksohan on erilainen.

Aluksi oli vähän hassua Helsingissä, en esimerkiksi jaksanut sopia tapaamisia viikonlopuille. Vihdoin olen itsekin sisäistänyt, että tokihan viikonloppuisin voi tehdä jotain. Vaikka luistella, syödä blinejä, hengata hullunkurisen perheeni kanssa.

Helsingissä pääsin myös vihdoin avantouimaan. Kautta on enää vähän jäljellä, mutta oli kyllä niin mahtavaa, että tahdon harrastusta jatkaa joka sunnuntai. Pääsiäispaaston sijaan teen myös aika tavallisia kotijoogaharjoituksia päivittäin (ainakin melkein!).

Tämä kuulostaa jo aika liiankin terveelliseltä elämältä. Onneksi kaikkia paheita ei tarvitse täällä kertoa. Niinku sitä, että vietän maanantai-iltoja nelosen amerikkalaissarjoja katsoen, kuten parhaillaan tänäänkin.

Tai sitä, että luulenpa jättäneeni leivinjauheeni Haagan asuntoon vuosi sitten sieltä muuttaessani. Tein viikonlopuksi Ytimen vuosikokoukseen kääretortun, mutta kun kokous alkoi yhdeltä, piti kiiruhtaa kauppaan hakemaan leivinjauhetta kahdeltatoista. Se tuntui aika raa'alta alkuun, mutta hallituksen kokouksen jälkeisen nelituntisen toimitussihteeri-päätoimittaja-palaverin kuluessa se onneksi kostui. Yhtä hyvää kuin Ytimen vuodeksi 2009 valittu uusi hallitus vaikuttaa. Mitä siis teen vapaa-ajallani? Harrastan töitä. Paheellista.

Poikkeukselisesti - ja tämä ei enää ole pahe - tänä keväänä olen käynyt myös leffafestareilla: docPoint-festareiden suosikkini Annika Grofin Liikkumavara-dokkari palkittiin viikonloppuna Tampereella, jossa vietin lauantai-illan leffoissa ystävien seurassa. Berliinaleen saimme ystävättäreni ja hänen tyttöystävänsä kanssa liput iranilaiseen elokuvaan, kun pääsin piipahtamaan pitkästä aikaa Berliinissä. Taidan tykätä leffafestareista. On mukava nähdä monta leffaa putkeen sen sijaan, että yrittäisi käydä elokuvissa vaikkapa kerran viikkoon tai kuukauteen.

Alkaa tuntua siltä, että koti on niin Jyväskylässä kuin Helsingissä. Kotona maailmalla siis taas.