1) Kollegani ja hänen avopuolisonsa kävivät rekisteröitymässä Suomessa asuviksi ulkomaalaisiksi. Rekisteröintiä tai sen lopputuloksena saatavaa SOTU:a tarvittiin yliopiston henkilökuntakorttiin, jota tarvitaan alennettuihin lounaisiin, yliopistoliikuntaan jne. Rekisteröinti maksaa 40e, vaikka kyseessä onkin vapaaehtoinen EU-kansalaisen oleskelun ilmoittaminen Suomessa, ei viisumi. Eikä siinä kaikki: miksi kansainvälinen huippuyliopisto University of Helsinki ei pysty antamaan henkilökuntakorttia 11 kuukaudeksi tänne tulleelle ulkomaalaiselle ilman henkilötunnuksen loppuosaa?!

2) Minulta kysyttiin tänään missä sitten oikeasti asun jos olet vieraileva tutkija (Visiting Fellow), Unkarissako. "Ei, kyllä minä asun täällä", vastasin luonnollisesti varsin savolaisittain, "yritän kovasti asua pysyvästi Suomessa 1. elokuuta alkaen." Vieraileva tuossa tittelissä tulee Akatemian projektista josta vierailen sekä Helsingissä että Budapestissa. Onko olemiseni yhä sitten jotenkin paikkaan sitomatonta?

3) Eräs ystäväni toki monen muun hakijan tavoin ei saanut Akatemian postdoc-rahaa. Harmi. Kova on kisa, kun nyt sitten pitää jäädä ulkomaille, jossa kysyntää on vaikka kuinka, virkoihinkin, mutta Suomesta ei irtoa edes kolmevuotista tutkijanpätkää. Katsotaan sitten ensi perjantaina miten omalle vastaavalle lottokupongilleni käy, ja kannattaisiko lopettaa tämä projektini Suomeen asettumisesta.

4) Onneksi perjantain jälkeen on vielä sunnuntaihin asti aikaa väsätä seuraava apurahalottokuponki (pääposti sulkee klo 18). Ja kaikki tämä siitä, että saisi vuoden verran 1700e/kk ilman mitään sosiaalietuja (vapaaehtoisen eläkevakuutuksen jälkeen) ja työpistettä. Sitäpaitsi kahdeksan kuukauden jälkeen tuosta pitäisi maksaa verojakin. Mikä saavutus noin kymmenen vuoden yliopisto-opiskelun, kolmen tutkinnon ja yhden diplomin jälkeen! Ja: mikä on kansainvälisen, laadukkaan tutkimuksen arvo?