Kotona Budapestissa ensimmäisenä iltana, paikallisen suomalaisen omistamaan kämppään majoituttuani juoksin paikalliseen kauppaan ostamaan kaikenlaisia paikallisia ihanuuksia punaviinistä suklaapäällysteisiin rahkatankoihin (túró rudi), paikallisista leivistä ja leivonnaisista (esim. pogácsa skonet) hedelmiin ja vihanneksiin (viinirypäleet, tv-paprikat).
Seuraavana päivänä Collegium Budapestissa tapasin joukon vanhoja tuttuja ja uuden fiksun ja mukavan managerin ja kiinnostavia kollegoja: kuinka kotoista! Collegiumissa on ollut hankala vuosi talouskriiseineen ja johtajan eroineen, mutta nyt kaikki näyttää olevan parhain päin. Sain työpisteen, jossa on viileää 30 asteen lämmössäkin - ja jossa toki kuulen eri kielillä kertomuksia Matias-kirkosta ja linnavuoresta, sillä paikalla piipahtavien turistilaumojen opastetut kierrokset usein pysähtyvät juuri Collegiumin kulmalla.
**
Lauantaina kauppahalliin! Yksi Budapestin parhaimmista kauppahalleista on tien toisella puolella. Rakastan kauppahalleja - ja niiden tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Suomessa olenkin elänyt aika epäterveellisesti, sillä supermarkettien tarjonta ei houkuttele, kunpa tämä vitamiinitankkaus kattaisikin koko vuoden vajeen... Sitäpaitsi sieltä löytyy kaikenlaisia ihanuuksia, kuten suoraan tilalta tulevaa maitoa, munia ja hunajaa.
Kauppahallissa myös usein jutustellaan myyjien kanssa. Mummeli, joka tahtoi myydä minulle hirmuisen satsin kirsikoita kysyi minulta eikö minulla ole aviomiestä, kun sanoin asuvani yksin. Luonnollisesti vastasin, että kyllä, mutta hän ei asu täällä. Luonnollisesti? Mutta hyvänen aika, eihän ikäiseni kolmikymppinen nainen voi vastata, olevansa yhä sinkku!
Toinen hyvä vastaus olisi: olen eronnut - mutta sitten kysyttäisiin, että etkö ole löytänyt uutta miestä. Nyt vastsakysymys oli vain: "mutta tokihan sinulla on täällä poikaystäviä?" Siihen ei tarvitsekaan kuin vinkata silmää ja naurahtaa - ja kaikki ovat tyytyväisiä. Turha selittää, etten ole edes ystävilleni vielä kertonut olevani täällä, sillä yritän kovasti pakertaa ekan viikonlopun aikana tekemättömiä töitä valmiiksi. Jospa en enää olisikaan naimisissa väitöskirja-kirjan ja -artikkelien kanssa! Kunpa en olisi lykännyt näitä...
**
Lauantaina laitoin sinkkulounaakseni salaattia ja parsaa (puoli euroa nippu - jotkut asiat ovat sentään yhä edullisia), lisäksi lasi paikallista szürkebarát(pinot gris)-valkoviiniä ja jälkkäriksi tietenkin niitä sinkkukirsikoita. Taustamusiikkina kuului pari konserttia oopperaa: sisäpihamme kaikuu naapureiden ääniä. Seinätkään eivät ole häävit. Iltaisin kuulen naapurista uutiset - ja lauantai-illan tv:n iskelmäohjelman kuin omasta telkkaristani. Saman talon suomalainen naapurini elää kuulemma lähinnä kuulokkeet korvilla. Minä puolestani kastelen sisäpihan parvekekukkia - myös naapurin János-papan kukat, ja moikkailen naapurin mummuja. Täällä kyllä tiedetään mitä naapureissa tapahtuu. Tervetuloa Budapestiin!