Helsingissa alkoi sataa lunta juuri kun lahdin. Kaunis valkoinen kotimaa jai taakse, lento oli siksi noin tunnin myohassa. Kuinkas lumi on pysynyt maassa?
Ehdin silti Berliinin kautta Dessauhun (kavin matkalla Evan kanssa kahvilla "Alexilla"). Tuttua, mutta jalleen aika outoa olla talla. Kotona maailmalla. Palattuani Berliiniin puhuin jo lentokenttabussissa suomalaiselle tadille saksaa - kun en kehdannut kysya oliko rouva Suomesta - ja bongailin muita suomalaisturisteja.
Kotona kamppikset olivat poissa, ja sain rauhassa totutella takaisin tahan maailmaan. Siivosin poydan. Totuttelin siihen, etta kollektiivi-elaminen alkaa, asunhan tyotovereiden kanssa ja koko porukka asuu Porkkana-nimisessa kerrostalossa.
Suomessa oli tosi kiva kayda. Saavutukset jaivat sille tasolle, etta sain julkaistua kolme kuvaa maaherranbileista WL:ssa, Akatemian projekti alkoi hyvin, oma apurahahakemuskin on hyvassa vaiheessa, ja syksyn esseet palautettu. Ja paljon muutakin tyota viety eteenpain. Lapsista pidetty huolta, ja muutenkin nahty ystavia, sukulaisia ja tyokavereita. Kayty Tampereella (terkut Mari ja Nea ym.), Rovaniemella ja Pyhalla, Varkaudessa ja Joroisissa, kahdesti pikaisesti Mikkelissa seka tietenkin paakaupungissa.
Taalla oli kaunis saa, toistakymmenta astetta ja auringonpaistetta paivalla. "Depressau" olikin kaunis. Kotona odotti BahnCard eli juna-alennuslippu, mutta juuri nyt ei tee mieli matkustaa yhtaan minnekaan. Vaikka taytyy sanoa, etta on se Berliini sentaan aika hieno ja janna paikka. Menemme sinne joka tapauksessa ensi viikolla, ja kollegojen tavoin jaan sinne viikonlopuksi.
Dessaussa kuitenkin saanee toita tehtya. Tyot alkoivat, projekteja on pistetty eteenpain, oken katsonut propagandaelokuvia kulttuuripaakaupungeista ja -ehdokkaista kuten Goerlitzista. Se olikin varsinainen Wim Wenders -filmi, jossa esiteltiin kaupunkilaisia Saksan ja Puolan puolella rajajokea, ja yllattaen saksalaisilla oli paremmat tyopaikat kuin puolalaisilla. Saksantunnitkin on aloitettu, ja loysinpa poisheitettavien kirjojen korista myos hauskaa luettavaa - kuten Leninin, Marxin ja Engelsin kulttuuripoliittisia kirjoituksia - julkaistu DDR:ssa.
Paras vuodenaluslahjani oli ATK-vastaavaltamme tyopisteeseeni ilmestynyt upouusi Intel-Mac. Olen opetellut macin kayttoa koko syksyn ja muutenkin ollut fiksu nortti, mutta antanut muiden vieda uudet koneet. Hieno juttu etenkin kun unohdin kannettavani laturin Suomeen. Ja puhelimen laturin. Mutta eivatkohan ne pian tanne kerkia ennen kuin akut tyhjenee. Minut saa siis kiinni seka Saksan etta Suomen kannykoista - ja skypella - kunhan aiti paaset kotiin, niin soittele!
Kavi ilmi, etta meilla loppuukin taalla jo 1.3. eli ostin heti lennon Suomeen 2.3. Seuraavana paivana on 30-vuotisjuhlasesonkini toinen sessio, johon muuten olisi ollut kallis lentaa (6-700e yhteen suuntaan tai 320 edestakaisin), silla lauantaisin Berliinista ei juuri ole lentoja Suomeen. Kohtahan sita siis ollaan taas jalleen Helsingissa.