Tänä iltana piti pitää luento radikaalista demokratiasta (Chantal Mouffen ja Ernesto Laclaun tyyliin) 'lentävässä yliopistossa'. 80-luvulla Unkarissa järjestettiin luentoja ihmisten kotona, nuoriso oppi - varmasti lähinnä liberalismista. Ystäväni päätti, että on aika, että Unkarissa kuullaan myös sosialismista. He järjestivät sitten neliviikkoisen ohjelman, jossa ensimmäisenä oli maan tunnetuin globalisaationvastustava politiikantutkija Erzsébet Szalai - joka tuo vasemmistoretoriikkaa unkariin suoraan lännestä pohtimatta hirveämmin sen soveltuvuutta 'kommunismin' runtelemaan Eurooppaan; toisena dissidenttifilosofi Tamás Gaspár Miklós - joka tällä kertaa vastustaa kapitalismia sosialismin ja marxismin nimissä; toisena minä aiheenani radikaali demokratia; ja neljäntenä pari tyyppiä puhumassa DADA:sta.
Täytyy sanoa, ettei politiikkaa pääaineenaan opiskellut nuoriso tiedä todellakaan juuri mitään a) sosialismista ja marxismista, sekä niiden historiasta idässä tai lännessä, tai b) siitä mitä tapahtui unkarissa valtiososialismin (tai valtiokapitalismin, kuten TGM sen provokatiivisesti heille nimesi) aikana. Nämä opiskelijathan ovat syntyneet 80-luvulla, ja josko täällä muutenkaan on ollut noista asioista tietoa, mutta ei myöskään siitä, että minkälaista on asua maassa, jossa on salainen poliisi. Kuvaava kysymys oli: "Niin, eikö sosialismi ollut sitä, että tehdään suuria suunnitelmia?"
Ala siinä sitten opettaa postmarxilaista radikaalidemokratiaa! Taidan kuitenkin näyttää kuinka samaan päästää kritikoimalla liberaalia demokratiaa, enkä vain vasemmistolaista ajattelua.
Tänään kuitenkin pääsin pälkähästä ja sain katsoa joukkuemäen kisan. Ei siis vieläkään kultaa, mutta hyviä hyppyjä ja hopeaa!
Huomenna alkaa minikurssini professorini seminaarissa. Se perustuu Mouffen viimeiseen kirjaan On the Political, joka erinomaisesti ja selkeästi käy läpi Chantal-tädin aiemmat pointit. Saa nähdä mitä opiskelijat ja proffa saavat irti Chantalista. Ainakin englanti on selkeämpää kuin Mouffen miehen Erneston. Mutta meidän pitää vihdoin alkaa puhua englantia seminaarissa, sillä ryhmä tarvitsee harjoitusta. Melkein enemmän hirvittää opettaa englanniksi ihmisille, joista osa puhuu ekaa kertaa elämässään englantia vaikka kuinka olisivatkin opiskelleet ja lukeneet kieltä, kuin opettaa unkariksi ryhmälle, joka yrittää ymmärtää minua äidinkielellään.
Nyt kuitenkin lähden kaupungille. Luento peruuntui nimenomaan aktivisti-tapaamisen vuoksi. Lauantaina on elitismin vastainen rauhallinen mielenosoitus Ooppera tanssiaisten (Operabál) aikaan Andrassy-kadun toisella puolella. Halvimmat, tarjoiluttomat liput bileisiin maksavat alkaen 60.000Ft eli noin 240 euroa, eikä siitä summasta edes mene mitään hyväntekeväisyyteen. Tarkoituksena on mm. jakaa ruokaa ja vaatteita ja järjestää katubileet. Katsotaanpa miten tapahtumaa on saatu ja saadaan järjesteltyä...