en saa kirjoittaa. olen ollut koneella lähinnä ääniyhteydessa ja katsomassa kuvaa. tämäkin oikeastaan sattuu. lääkäri uhkasi kipseillä, ja kun vaiva ei ole vieläkään parantunut, menin sitten sairaalan ortopedille kysymään mitä tehdään. ei tullut kipsejä. uudet lääkkeet ja jäägeeliä, ja odotusta seuraavat 8-10 päivää. (pitkän keskustelun jälkeen minun ei tarvinnut maksaa 40 euroa, mutta piti kunnolla selittää kuinka E-111 -lankettia käytetään. ottakaa selvää ja printatkaa vaikka netistä englanninkieliset ohjeet, ennen kuin menette ainakaan uusimpiin EU-maihin pidemmäksi aikaa muiden sosiaaliturvalla!)
tämä jännetuppi on siis aika hyvin kehittynyt. pyysin rahoittajaltani esrc:ltä uk:sta 6 viikkoa lykkäystä väikkärin jättöpäivään. se on lähinnä laitoksen ongelma jos en saa: en jaksa stressata. ois ollut vielä viikon työt. mutta päätin valita sen, että voin kirjoittaa jatkossakin. siksi nytkin vain näin lyhyesti.
aika on kulunut workshopissa ja maalla. tapasin naapureitani ja unkarilaista perhettäni, joiden vanhin poika joutui eilen kolariin. suu murskana.
niin, ehkä näitä tärkeämpää on se, että ukkini kuoli perjantai-iltana. meidän piti viettää railakoita 75-vuotispäiviä lokakuun puolivälissä, olihan hän hyvässä kunnossa, mutta niistä tuli nyt suvun surutilaisuus ja hautajaiset. ja sen wieniläiseltä kirpparilta keväällä löytämäni Tintti-mukin otan nyt omaan käyttöön. elämä tuo mukanaan kaikkea yllättävää.