Edellisen juttuni enigmaattinen otsikkoni viittaa vaalibilevertailuun, jossa kävi lähinnä että vihreillä ja punaisilla ei ole kovasti eroa, mutta että vihreillä oli parempikuntoiset hiukset. Se sensuroitui, kun joudun käyttämään Tiinan kannettavaa, sillä omani jäi perjantaina Jyväskylään. Tässä on kaikenlaisia nappeja, jotka tuhoavat edellisen tekstin. Vaikka kolme kertaa peräkkäin. No, muuten olen ok: ei liiemmin vieroitusoireita, selvinnen. Kiitos Tiina, ja paljon onnea tänään.

 

Mutta nyt kun meistä suurin piirtein jokainen on käynyt äänestämässä tai päättänyt lukeutua nukkuviin, voin sitten kertoa jotain tästä vertailusta. Sumuvuoren ja Relanderin bileissä Bellyssä (entinen Finlandia baari Uudenmaankadulla, ainakin minun sukupolveni helsinkiläisten koordinaateilla) oli aika trendikäs tunnelma ja ikähaitari oli pienempi kuin Tavastialla, jossa Agit Prop ja Olavi Uusivirta soittivat Paavo Arhinmäen vaalibileitä. Oliko tämä bilepari sitten vertailukelpoinen, sitä en tiedä.

Sen voin sanoa, että vihreillä keskusteltiin – kysymys-vastaus tyyliin – enemmän politiikasta, mutta esiintyjien välispiikit olivat poliittisempia punaisilla. Paatosta ja nostalgiaa riitti Tavastialla, yleisö oli ehkä hieman innostuneempi verrattuna Sumuvuoren ja Relanderin vieraisiin, jotka olivat hyväntuulisia ja symppaavia. Molemmista bileistä löytyi tuttuja.

 

Pukeutuminen on tai ainakin voi olla poliittista. Olin molemmissa joukoissa hieman väärin pukeutunut, uskon. Mietin pitäisikö minun pukeutua siististi porvarityyliin Bellyyn, mutta totesin että yleisön ja potentiaalisten äänestäjien (ehkä ensi vaaleissa äänestän taas Helsingissä) pukeutuminen voi tietenkin vaikuttaa poliitikkoihin ja niinpä valitsin villapaidan. Arvasin, että joukko Bellyssä olisi trendikkäämpi kuin minä sinä iltana, tai väki Tavastialta. Ei liene yllätys. Mutta ystäväni, joka kävi molemmissa tilaisuuksissa, arvioi että vihreden hiukset olivat paremmassa kunnossa.

No tänään sitten selviää kunkin puolueen ja ehdokkaan kunto. Tsemppiä!

--- 

Mikä Suomessa on merkillepantavaa muihin verrattuna on ehdokkaiden itsenäisyys. Ihan kuin kukin voi puolueensa tuoman viitekehyksen avulla yrittää päästä eduskuntaan. Monessa vaalimainoksessa puolutta piilotellaan, joskus jätetään jopa pois. Pitääkö meidän äänestää kaunista naamaa ja numeroa. Kreikkalainen kollegani, joka tekee tutkimusta pakollisesta äänestämisestä ihmetteli, että nämä suomalaiset vaalit ovat mainontansa perusteella kuin kauneuskilpailu!

Ei ihme, että meillä on naama-vaalikone. Tosin tässä ei testata sitä mikä miellyttää vaan oletetaan, että äänestäisit omannäköisesi eduskuntaan. Varsinaista "peili-representaatiota", sanoisi politiikantutkija. Luulisi, että keskustan "ihan kuin itseäsi äänestäisit" sloganilla tulisi siis paljon ääniä. Väritön nollapuolue, jäi kuitenkin koneessa viidenneksi. Tulokset http://www.naama.fi/?action=ennuste kertovat, että demarit ja vihreät voittavat, ja heti perään jää kokoomus ja kristillisdemokraatit, sitten keskusta ja vasemmistoliitto. Eduskuntaan tällä pärstäkertoimella pääsisivät vielä perussuomalaiset, liberaalit, SKP, RKP, Köyhien Asialla ja Itsenäisyyspuolue. Hajontaa olisi siis paljon enemmän kuin perinteisellä äänestämistaktiikalla, jolloin kolme suurta vie potista paljon suuremman osan.

 

Mutta on se silti ihanaa, että meillä on mahdollisuus äänestää, innokkaita poliitikkoja ja poliitikonalkuja. Vaikka olenkin monella tapaa pettynyt suomalaiseen konsensushakuiseen politiikkaan, on tärkeää, että on vaalit. Minua kiinnostaa erityisesti se kuinka moni jaksoi lähteä kansallisvelvollisuuttaan suorittamaan. Minua innostaa erityisesti se, että näin vaalien alla moni ehdokas pääsi näkemään elämää kadulta ja kampanjapaikoilta käsin. Ja moni potentiaalinen äänestäjä pääsi tapaamaan poliitikkoja ja puolueaktiiveja.

Kävimme Nöpön ja Meten kanssa eilen, lauantaina, itä-Helsingissä Vuosaaressa ja Itiksessä. Edellisessä näimme paljon vihreitä ja yhden yksinäisen demarin. Itiksessä oli puolueiden koko värikirjo. Tarkoituksemme oli mennä lastenteatterifestareille, mutta päädyimme hakemaan räntäsateessa ilmapalloja ja kaupallistuneessa tilassa (Akateemisessa kirjakaupassa) saamaan kasvomaalauksia. Havittelin oman ideologiani mukaisia punavihreitä palloja. Saimme vihreät pallot ja näytimme varsin selkeän poliittisen valinnan tehneeltä perheeltä. Räntäsade pelotteli puolueita ja meitä Itiksen torilla ja punaisia päädyimme etsimään jälleen "kotona Helsingissä" eli rautatientorilla. Poliittisia ei näkynyt, pallopariksi tuli Vihreät ja Nissan. Jälkimmäisiä sai luisteluradan laidalta. Tytöistä ainakin vanhempi tajusi, että se oli aika hassu pallopari.