Ja koko eilisen päivän soi puhelin, mikä oli sinänsä mukavaa, että sain vihdoin kunnolla juteltua perheen kanssa, ja yhteyden pariin paikalliseen ystävään. Ja vuokraemännälle soitteli kiukkuinen kirjakauppias ja unkarilainen emeritus pianisti/proffa – pääsin saksanpuhumisen pälkähästä ja puhumaan unkaria. Se sujuu paljon paremmin!

Kaikenlaisia sattumia!

Eilen törmäsin kadulla entiseen jatko-opiskelijakolleegaan Essexistä, joka asuu vaimoineen ja vauvoineen Frankfurtissa, mutta joka on nyt päättänyt muuttaa tänne Berliiniin, ellei vaimo saa hakemaansa työpaikkaa Lontoosta. Muuttaisivat jo parin viikon sisään, mikä olisikin sitten tosi hauska yhteensattuma. Maailma on pieni, ja Berliini suuri, kun sinne mahtuu näin paljon tuttuja. Eilen hämmästelin kun nurkka-thaimaalaisessa oli syömässä suomalaisia, en kuitenkaan jäänyt ihmettelemään vaan lähdin kotiin safkoineni, suomalaistytöt murjoivat katseita tuijotuksestani, vaikka olihan selvää että näytän suomalaiselta marikasseineni ja muutenkin.

Aamulla tutustuin paikalliseen puistoon, joka on tosi iso, ja erinomainen sauvakävelemiseen. Paitsi, että siellä on paljon mustia nuoria miehiä hengaamassa yksikseen kulmilla, selvästi joltakin niiltä voisi ostaa jotain ja poliisiautokin pyöri puostossa. Kuitenkin kun porukkaa auringonottajia ja lapsilaumoja myöten on paljon ja mulla muutenkin riittävä vauhti kepeillä, ei todellakaan ihmeemmin häiritse.

Nyt iltapäivällä sitten riittää tekemistä: näitä virallisia rekisteröitymisiä, ainakin jotain niistä. Anmeldung kaupungintalolla ja jos vaikka saisi sen pankkitilin, ja sitten sim-kortin.