blogaan ystavani agin luota pécsista unkarilaisella nappaimistolla. tanne oli pitka matka.
ostin junalipun sibiusta maanantaina paastakseni budapestiin 12 tunnissa. onnistuin, mutta paikkalippu piti hakea asemalta. "joo, ihan milloin vain, se on auki non-stop." hienoa! menin sinne iltayhdeksalta. englantia kolme sanaa puhuva myyja kopissa antoi minulle soiton jalkeen lapun, jossa luki "3.oo". totesin, etta se tarkoitti kello kolmea aamulla, eika kolmea leita. "I come here, at 3 in the morning?" "da." "and you are open?" "da."
harmitti. olin ajatellut nukkua muutaman tunnin ja tehda toita junassa, siksi lahdin aamu- enka yojunalla. junani kuitenkin lahtee kello 5.22. mita ihmetta teen ne valiajan tunnit. sitapaitsi, klo 23 piti viela kayda tsekkaamassa medusan valaistusta (uusi interaktiivinen ja high-tech taideteos, joka avataan vasta ensi viikonloppuna vanhassa kaupungissa, toisella paaaukioista). ehdinko ollenkaan nukkua.
oikea vastaus: enpa juuri. alex, joka nukkui ylasangyssa 6-hengen hostellihuoneessamme oli flunssassa ja kohi lapi yon. lahdin assalle kolmelta.
tama ei voi olla lantta: ei missaan n. 70.000 asukkaan kaupungissa ole kahta henkiloa toissa assalla vuorokauden ympari (turvallisuuseristetyissa kopeissa silla juhlavuodeksi restauroitu asema ei ole vielakaan, kesakuussa, valmis - ei nayta yhtaan valmiimmalta kuin marraskuussa, kun kavimme edellisen kerran sibiussa).
virkailijatati taytteli lomakkeita (kasin, paperilla) pitkaan, ennen kuin avasi luukun palvellakseen minua. han soitti varauskeskukseen, ja tuli lahes voitonriemuinen hymy kasvoillaan kertomaan minulle, ettei paikkalippua ollut tahtomaani junaan. ilmoitin, etta minulla on lippu, ja olen kaksi kertaa kaynyt hanen luonaan, ja etta aion kylla lahtea silla junalla. (ja sitapaitsi, voisitko ottaa tuon huvittuneen hymyn pois naamaltasi!) kommunismiaikaiseen valta-on-minulla tyoskentelytapaan nojaava tati alkoi soittaa uudestaan. han sai hommattua minulle paikkaliput sibiu-vintu de jos ja vintu de jos-budapest.
palasin hostellille, luin kirjani loppuun, tein evaat ja lahdin junalle. tavaraa minulla on kuukauden matkalla paljon, tai ainakin ne painavat riittavasti. yritin nousta junaan vaaraan vaunuun, ja minulta kysyttiin minne olen menossa. "budapestiin, mutta minulla on tallaiset paikkaliput." konduktoori ohjasi minut vaunuun, joka meni suoraan budapestiin. loysin varaamattoman 6-hengen kopin. seuraava konduktoori ihmetteli, etta mita siella tein, mutta antoi minun jaada sinne matkatavaroineni. ilmastointi toimi unkarin rajalle asti, ja junassa oli suorastaan viileaa. sain nukuttua. sitten alkoi tuskallinen hellematkailu, mutta viimeiselle osuudelle sain sentaan fiksua seuraa. elakkeella olevan ekonomistin vaimoineen, joiden kanssa oli hyva jutella politiikasta ja yhteiskunnallisista kysymyksista.

welcome to hungary - oli fiilis kun hyppasin bussiin. eteeni, minun ja pakaasieni seka lipun validointilaitteen valiin ilmaantui tarkastaja, jonka vyotarysmitta oli kaksi metria. yritin tarjota lippua hanelle, josko voisi ystavallisesti tyrkata sen laitteeseen. "eikuulkaas neiti se on 10.000 forinttia sakkoa." "no takuulla ei ole, anteeksi vain. te olittte tiellani. minulla on kaikki nama pakaasit, ja olen istunut 12 tuntia junassa, en ole kovin nopea naissa asioissa tanaan." "nouskaapas minun kanssani seuraavalla pysakilla." "onko pakko." ajattelin: siis onko pakko taas alkaa keskustelua siita, etta kuinka paljon maksaa virallinen sakko, ja kuinka paasen maksamalla pimeasti. tassa tapauksessa minun ei olisi tarvinnut maksaa mitaan, aikeeni olivat jalot. sitapaitsi milloin ne ovat nostaneet sakkojen hintoja. tammikuussa virallisesti paikanpaalla maksettava oli vain 2000 forinttia. selitin ikaiselleni nuorelle miehelle, etta minulle on turha kirjoittaa kymppitonnin postissa maksettavaa sakkoa, silla en asu budapestissa tai unkarissa, enka edes ole maan kansalainen. oikeastaan se viiden tonnin paikalla maksettava on myos samanlainen tarina, silla minulla ei edes ole viitta tonnia. "no, enta jos teemme sen pimeasti kolmeen tonniin?" "ei minulla ole kolmea tonnia, miten ois kaksi?" se on sentaan siedettava hinta siita, etta oli ollut hidas toimimaan roinineen ja joutunut kaksimetrisen uhriksi. se ei edes uskonut, etta romaniasta kestaa 12 tuntia budapestiin. ja se oli nopein yhteys. no, tulipa todettua nain julkisesti, etta olen maksanut pimeasti, mutta nain homma vain taalla menee. oikeus on selvasti suhteellista. tassa tapauksessa en kadu.

saavuin perille hieman ontuen jatettyani jalkani seuraavan bussin oven valiin. hankin itselleni ensimmaista kertaa ikina budapestissa hotellihuoneen, tosin lopulta halvemmasta yksityismajoituksesta. kauniin yksion, jota vuokrataan turisteille ja myos muihin tarkoituksiin, paattelin mm. kylpyhuoneen koosta ja tyylista. nukuin yksin, herasin yksin, ensimmaista kertaa kahteenkymmeneen paivaan.
tapasin muutamia ystavia, jotka toivottavasti ymmarsivat miksi en ollut ajoissa yhteydessa (terkut, henna ja hyvaa juhannusta, jos luet taman! harmi ettei nahty, mutta ensi kerralla!). aamulla kavin collegium budapestissa, jonne ilmoittauduin alustavasti ensi vuoden maaliskuusta heinakuuhun, ja istuttuani iltapaivan kahvilassa tehden toita ja jutellen budapestissa piipahtaneen ystavani umutin kanssa lahdin pécsiin.

luin kummisedalta joululahjaksi saamani dekkarin lahes loppuun ilmastoidussa IC-vaunussa. nyt ymmarran miksi on valilla hyva lukea kirjoja ja paeta mielikuvitusmatkalle vaikka 50-luvun louisianaan. pitaa siirtya henkisesti kulttuuripaakaupungeista politiikan polarisaatioon unkarissa ja konsensukseen suomessa, silla taalla on juhannuksena eli huomisesta lauantaihin politiikantutkijoiden vuosikonferenssi, jossa akatemian projektillamme on paneli.
mutta nyt sitten viimeistelemaan konferenssipaperia. pyykit ovat kuivumassa ja iltapaivalla aion ehtia viela kulttuuripaakaupunkivuotta 2010 valmistelevan toimikunnan toimistoon. netissa ei ole toimikunnan henkilokunnasta mitaan muuta tietoa kuin tuore organisaatiokartta, mutta olen paikantanut toimiston ja kuulemma siella on ihan oikeita ihmisia toissa. katsotaan miten kay.
juhannus menee siis tyon merkeissa. lauantaina lennan lontooseen, essexissa on konferenssi nyt ja tyoryhmapalaveri, johon osallistun maanantaina ja tiistaina. mita kaikkea ehdinkaan tehda ennen kuin palaan torstaina saksaan..!
iloista juhannusta kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun taman tarinan ita-euroopasta, ja erityisesti suomeen! viela erityisterkut tuulille, joka paatyi sinne hawajin sijaan!