Innsbruckissa satoi lunta lähes koko viikonlopun, emmekä sitten nähneet vuoria. Sen sijaan olen tutustunut kovin hyvin kaupungin nähtävyyksiin. Olemme kahvitelleet, syoneet ja bilettäneetkin (tosin päätimme lauantaina mielummin nukkua emmekä enää mennä tyttöjen diskoon, johon vahingossa osuimme!). Kävimme mm. Hofkirchessa, tirolilaisessa kansanperinnemuseossa (vaikkei ne kaikkein köyhimpiä tirolilaisia kuvanneetkaan) ja Ambrasin linnassa. Kaiken maailman kummallisuuksia pääsimme ihmettelemään ihan joka paikassa. Ja kyllä täytyy sanoa, että tirolilaisuus esittäytyi kovin uskonnollisena, patrioottisena ja hulluttelevana.
Sunnuntaina satoi vielä enemmän kuin lauantaina, oikein kunnon raskasta vetistä lunta, joten päätimme että pilvet ovat niin korkeat, ettemme äkkiseltään niiden yli pääse ja sen sijaan nukkua. Loppupäivä menikin sitten junissa, jotka olivat myöhässä. Junamme piti lähteä 13.30 Innsbruckista Wieniin, ja sitten minulla piti olla tauko Wienissä, mutta lopulta myös Budapestin juna oli myöhässä, missasin viimeisen ratikan ja metron, japääsin vasta puolilta öin kotiin.
Sainpahan kuitenkin luettua omien ja kolleegani töiden sekä itävaltalaisen kaunokirjallisuuden lisäksi mm. kauan lukulistallani olleen, Hollannissa hankkimani Michael Hardt ja Antonio Negrin kirjan Multitude, ja olen heidän kanssaan kovasti eri mieltä asioista vaikka silloin tällöin tekevätkin ihan hyviä pointteja. En kuitenkaan usko esim. open-source yhteiskuntaan ja muuhun politiikan poistamisen (tai unohtamisen) strategioihin. Voi olla että palaan vielä niin Multitudeen kuin emigrantti-kaunokirjallisuuteenkin.
Kuvia Innsbruckista sitten myöhemmin, nyt tämäniltaisen luennon tekoon.