Lennon aikana en nukkunut silmäystäkään. Kuin ihmeen kaupalla ennätin lakkoilevista lentokenttätyöntekijöistä ja lähes puoli tuntia kestäneestä turvatarkastusjonosta huolimatta Chicagon koneeseen Newarkissa. Ja sitten Angelinalle, jonka yksiössä kämppäsin tiistaista sunnuntaiaamuun.

Kävimme syömässä viiden aikaan Andersonvillessä, ja yritin pysyä hereillä. Pari päivää oli jetlagginen olo ennen iltakuutta. Nukuin lopulta kymmenestä aamuseitsemään ihan hyvin – silloin Angelina lähti töihin. Sitten vielä vähän unta... Ekan päivän tein töitä Angelinan kämpillä, kävin ihmettelemässä ruokakauppaa, ja illalla menimme Blackhawks-Blues lätkämatsiin.

Vähän oli siisti matsi! Loppuunmyyty, yli 20.000 katsojaa, ja ihan eri tunnelma kun joulukuussa 2008, kun iskän kanssa siellä kävimme. Ekan erän Hawks soitti Bluesia mennen tullen. Alkoi jo kyllästyttää Hawksien ralli. Vikassa erässä Blues sai otteen, ja melkein voitti matsin. Tämä oli runkosarjan tokavika peli ja Hawks tuli toiseksi. Vikan erän perusteella pärjäämisen mahdollisuudet olivat aika heikot. Niemi ei pelannut parasta matsiaan, mutta etenkään ei puolustus.

Angelinalle se oli ensimmäinen lätkämatsi, ja kun maaleja vielä satoi, hän oli myyty! Pysyin minäkin hyvin hereillä niin pitkään kun pitikin. Loistojuttu, että saatiin sinne liput (Angelinan paikallisella kortilla, sillä mun kortilla ei onnannut – edellisen kerran Hawks-liput piti käydä ostamassa heidän kaupastaan etukäteen, mutta tuossa vaiheessa tietenkin niitä oli vain joukkueen vaihtolippujen sivulla).

Torstaina lähdimmekin Northwesterniin ja tein siellä töitä. Nostalgista. Mukavaa. Tehokasta. Jos tiistaina oli lämmin +17 astetta, ja keskiviikkona satoi niin torstaina tuli lunta. Kumma sää! Tein töitä yli kuuteen asti. Kävimme hyvässä kasvisravintolassa lounaalla ja illallisella sushilla Evanstonissa. Sitten nukkumaan, kun Angelinan piti lähteä aikaisin töihin.

Perjantaina taas tein töitä iltapäivään, ja lähdimme neljän aikaan kaupungille. Meillä mahtava ohjelma (jota voin suositella Chicagossa matkaileville):
klo 16 lippujen hankinta Lookingglass-teatterista Streetervillestä, siis vanhoilta nurkiltani (olin käynyt siellä katsomassa Karamazovin veljekset, joka oli tosi hyvä – nyt saatiin vahingossa molemmat opiskelijahintaan 20 taalaa, normaalisti 55),
klo 16.30 aikainen illallinen armenialaisessa ravintolassa,
klo 18 Art Institute (jonne ilmaiseksi sisään ja vielä kahvit päälle, sillä Angelina on jäsen – ja jossa on nyt uusi Renzo Pianon suunnittelema moderni siipi);
klo 20 teatteriesitys Trust, jonka toinen tuottaja oli David Schwimmer (Frendeistä tuttu) ja joka kertoi teininettideittailusta ja pedofiliasta ja oli aika vaikuttava;
klo 21.30 take-out cheesecake factoryn pala (vain toisen jaksoimme syödä, ja puoliksi) Hancock Towerin edustalla
klo 22 drinkit saman rakennuksen signature loungessa 96. kerroksessa.
Kotona up-townissa puolilta öin.

Lauantaina söimme aamiaista amerikkalaisessa dinerissa, kävelimme rannalla, kun oli yli 20 astetta ja helle. Kävimme kenkäostoksissa Andersonvillessä, ruotsalaisalueella, jossa tulin villiksi kengistä. Tapasin iltapäivällä Chicagon “etelässä” ja kampusalueella kollegaani ja kaveriani. Istuimme “Pointissa” rannalla katsomassa Chicagon pilvenpiirtäjiä horisontissa. Hengasimme ja illalla tulin takaisin. Etelä on kovin erilainen. Kävimme vielä kertaalleen syömässä jotain pientä Andersonvillessä ja sitten nukkumaan...

Angelina oli enkeli, kun minua jaksoi kiireistään huolimatta myös emännöidä – sanoin että olen tyytyväinen kun saan omaa rauhaa tehdä töitäkin. Onneksi hän on tulossa ensi vuodeksi Moskovaan, ja voin häntä kestitä samalla mitalla Helsingissä ja ehkä muuallakin.

Sunnuntaina aamulla aikaisin lähdin liikkeelle ja matkustin tänne Washingtoniin. Se olikin taas yksi seikkailu. Harmi, että nämä päivitykset tulevat näin tiiviinä kuvauksina ja jälkeenpäin, mutta ajattelin, että parempi näin, kun ei mitään. Oli tosi kivaa käydä Chicagossa. Olen siellä kovin kotonani (ainakin pohjoisessa ja Streetervillessä). Siellä voisin asua - etenkin jossain järven lähellä olevissa naapurustoissa.

Niin ja matkan syy? Käydä paikassa, jossa olin jo käynyt, jotta saisin töitä tehtyä Edinburghin ja Washingtonin välillä, ja hakea kaksi paksua nidettä Gramscin vankilavihkoja. Ja treffata Angelinaa ja kaupunkia, tietty!