------
Weimar on kaunis pikkukaupunki, jossa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden 1999 jälkeen on kyllä käynyt turisteja, mutta ei tarpeeksi. Tekemistä riittäisi ainakin kahdeksi päiväksi, mutta kävijät yöpyvät yleensä vain yhden yön. Kaupungin tavoite on saada väki jäämään ainakin kahdeksi, mutta mieluiten kolmeksi yöksi. Majapaikkoja riittää, sillä kerran täällä kävi massoittain turisteja.
Vuonna 1999 Weimarissa kävivät erityisesti länsisaksalaiset, jotka tahtoivat nähdä millainen onkaan se myyttinen kaupunki, joka jäi rautaesiripun taakse. Weimar on sitä mitä lupaa, eli historiaa, politiikkaa ja kulttuuria, lisää kulttuuria ja erityisesti kitsiä.
**
kaupunkikuvaa aseman viereltä ja ostarin lasiseinässä.
**
Yksi tärkeimpiä kulttuuripääkaupunkitoimijoita oli Weimarin kulttuurisäätiö (Kultur Stiftung Weimar). Siihen kuuluu niin Weimarissa kuin sen ulkopuolellakin monia museoita ja arkistoja. Liszt museosta Schiller ja Goethe arkistoon ja Nietzsche arkistoon. Turistit toki tuovat yhä rahaa. Ja Goethe talostakin voi ostaa vaikkapa "salve"-porrasmattoja. Arvokkaan klassisella säätiöllä on toki kuitenkin vaikeuksia. Valtionrahoitus romahti vuoden 1999 jälkeen, mutta paikkoja on pidettävä kunnossa ja odotuksia riittää jatkuvasti.
Kaupunkiin luotiin ja korjattiin vuodeksi 1999 mahtava määrä turistikohteita. Jotta turistit saataisiin pidettyä kaupungissa illallakin, heillä täytyy olla tekemistä. Osin monet ravintolat, joiden hidasta palvelua paikalliset haukkuvat, pitävät tästä huolta. Osin tehtävän hoitaa Franz Liszt musiikkikorkeakoulu. Kulttuurikaupungissa on myös pieni taide-elokuvateatteri.
**
Weimarin kulttuurisäätiön johtaja esitteli kaupungin huippukohdetta Goethen taloa seminaariryhmälleni. Talo on osin alkuperäisasussaan ja osin sen näköisenä kun se olisi ollut Goethen aikana. Toisin sanoen suurmiehen vaimon tavaroita ei oltu aikanaan säilytetty, vaikka talo jo pian Goethen kuoleman jälkeen museoitiinkin. Sen viereen rakennettiin kulttuuripääkaupunkivuoden 1999 aikana museo, sisältä moderni rakennus, jossa myös järjestetään säätiön tapahtumia.
Perinteisen ja modernin taikka vanhan ja uuden rinnastaminen kuuluu nyky-Weimarin henkeen. Tarkoitus on, että molemmat korostavat toisiaan. Toisaalta, välillä vaikuttaa siltä, että kaupungissa, jossa muut aikakauden kerrokset ovat niminoitu tai marginalisoitu, nämä kaksi vastakohtaa kuluttavat toisiaan. Jatkuva samanaikainen uuden ja vanhan kohtaaminen ei anna tilaa kokea kummankaan omaa ja erityistä vetovoimaa.
Samoin menneisyyden korjattuun kauneuteen tosin rinnastuu viimeaikojen rappio. Uusittujen ja ainakin kerran hyvinhoidettujen talojen rinnalle on vuosien varrella kerääntynyt pölyä ja graffitia. Kulttuurikaupunkivuoden ansiosta tiet ovat hyvässä kunnossa, eikä maali vielä ole kovasti rapistunut. Kaikki paikalliset matkailuyrittäjät ovat kuitenkin kärsineet kulttuurivuoden hypen jälkeen tulleesta alamäestä.
olutta ja lehteä
**
Vaikka turismista elävä kaupunki valittaakin kävijöiden vähyyttä, keskusta kuitenkin tulvii matkailijoita. Kahvilat ja ravintolat tienaavat Schillerin, Goethen ja Lisztin perinnöllä. Paikalliset käyvät harvoin keskustassa. 'Yritän välttää sitä', sanoo Liszt korkeakoulussa työskentelevä musiikintutkija kolleegani, joka asuu kätevästi juuri sillä puolella kaupungin rajaa, josta työmatka ei kulje edes turistimassojen läpi. 18 vuotta Weimarissa alkaa kuitenkin jo riittää. Museossa on toki idyllistä asua, mutta monilla weimarilaisilla on nykyään autoissaan kotipaikkatarroja, joissa lukee Disneyland Weimar.
Jos Weimar onkin yhden sortin disniländ, on siellä myös oma Las Vegas. Vuonna 2005 avattiin Weimar Atrium ostoskeskus, jonka yläkerran "italialainen kylä" on kuin suoraan Las Vegasista. Atrium seisoo historiallisen Gauforumin laidalla. Monumentaalisen aukion ja sitä reunustavien symmetristen rakennuksien rakentaminen oli Hitlerin tapa osoittaa konkreettisesti Weimarin tasavallan tuho. Se ei koskaan täysin valmistunut. Kommunismin aikana kolmella laidalla olevat rakennukset olivat opetuskäytössä. Nykyään rakennuksissa on Thüringin alueen hallintoa.
Valtavan aukion takareunalta alkaa Atrium-ostari. Tässä valkoseinäisessä laatikossa on kaikki mitä tarvitsee, ruokaa, kemikalioita, elektroniikkaa, vaatteita, turisti-info ja matkamuistoja, kahviloita ja ravintoloita, sekä tietenkin keilahalli. Maaseutukaupunkilaisittain ostari ei ole suuri, ja hissit ja parkkipaikat vaikuttavat ylimitotetuilta. Kauneuden ihannoinnissa ja klassisuuden ja harmonian tavoittelussa se on kuitenkin aidosti weimarilainen.
ostaritaivas!
ostarissa esillä on kulttuuripääkaupungin aika. vain nukkeja katsomassa.
**
Ehkä onkin niin, että harmonian tavoittelu luo lopulta kontrasteja. "Goethe näki historian monimutkaisena, sekasotkuisena, ikävänä ja rumana. Hän tahtoi tehdä siitä kauniin ja selkeän", klassisen säätiön johtaja kertoo. Lienee vaikea käydä Weimarissa kuulematta Goethen kuolinsanoja "Licht, mehr Licht!" Siinä vaiheessa, 83. elinvuonnaan kuolemaa ja sairauksia pelkäävä Goethe oli kuitenkin jo tehnyt elämäntyönsä, saattanut hautaan perheensä ja ystävänsä. Hän oli valmis kuolemaan.
Ironista on, että Weimarissa kävi kuolemassa nimenomaan Nietzsche, joka väitti, ettei kansa ei halua valoa vaan pimeää. Sairaan Friedrichin toi Weimariin hänen sisarensa. "Hän ei ymmärtänyt, ettei Weimariin tulla elämään vaan kuolemaan – täältähän kaikki Schilleristä Lisztiin, paitsi vanha Goethe vähintään muuttivat pois", klassisen säätiön johtaja ihmettelee. Talo, jossa filosofi vietti elämänsä viimeiset kaksi vuotta, on nyt Nietzsche tutkijakollegium arkisto ja museo.
Tätä valon ja varjojen vastakkainasettelua korostaa Weimarin modernin taiteen museossa (Neues Museum) marraskuun 4. päivään asti oleva näyttely "Pimeyden lapset". Siinä Nietzsche ja Goethe kirjailijoina nousevat tärkeään osaan Freudin ja psykoanalyysin, Lisztin melankolian ja kuvataiteen ohella. Kiinnostava näyttely kaupungissa, kaupungissa, jonka postikorteissa ja näyttelyissä mm. weimarilainen Bauhaus muuttuu lähinnä kauniiksi esineiksi ja muodoiksi.
taustalla Neues Museum, aukion alta kodin sai Atrium-ostarin parkkipaikka.
**
Weimar muistuttaa Italian Toscanan alueen turistejen valloittamia kaupunkeja, täynnä kulttuuria, täynnä turisteja. Seudulla ei kuitenkaan ole vierivieressä tähti-kohteita. Vaikka maaseutumatkailu lisääntyykin. Läheiset Jena ja Halle ovat pikemminkin teollisuuskaupunkeja. Nättejä pikkukaupunkeja riittää. Isoissa kaupungeissa Leipzigissa ja vähän kauempana Dresdenissä riittää tekemistä pidemmäksikin ajaksi. Weimaria on pidetty ja se toiminut kulttuurin ja politiikan keskuksena, mikä antaa sille kovan itsetunnon ja ylemmyyden turistikohteena muita alueen kaupunkeja kohtaan.
Nykyään Weimarin kaupunki-imagoa pönkittää uudelleenlöydetyn "Keski-Saksan alueen" imagon tuottaminen. Vaikka kaupunki onkin yksi alueen tähtikohteista, tämä strategia vaatisi sen, että Weimar ei näkisi itseään vain keskuksena, joka kilpailee alueellaan turisteista ja heidän viettämistään öistä, vaan pystyisi myös luomaan alueen jonne yhä suurempi määrä turisteja jäisi pidemmäksi aikaa.
Koululaisturisteja ottamassa kuvia toisistaan, eikä siis DDR:n kommunistisankarien kanonia johtaneesta Thälmannista, jonka patsas kuitenkin vielä on jäljellä Weimarissa.
Kommentit