Kävin hiusmallina. 80-luku on takaisin, ja siltä näytän. Lyhyttä graafista epäsymmetristä linjaa. Vähän siiliä, pari haituvaa - ja huippuna: keltainen etutukkalippis! Siis keltainen! Ihan tarkoituksella. Muuten ihan kaunis, mutta ei sovi mun couperosa-iholle eli punaiseen naamaan. No joo, painin vielä tämän kanssa pari päivää, sillä en ehdi takaisin värjäämään sitä hiusosiota. Mutta koitan piipahtaa siitä sopimassa huomenna. Ehkä en olisi käynyt mallina jos en olisi jännityksenhaluinen, hieman hullu ja prekaari.
***
Muuten tässä onkin tullut tehtyä hakemuksia. Suomi on maailman epätehokkain paikka harjoittaa akateemista- tai tutkimustoimintaa. Kaikki aika, inspiraatio, innovaatio, energia ym. menee näihin jatkuviin hakemuksiin. Tänä vuonna keskitin, enkä hakenut juuri mitään: seurauksena on ollut kuusi apurahahakemusta (plus kaksi yhteisöllistä), kaksi työpaikkahakemusta (muistaakseni) ja lisää vain on tulossa. Voitte tekin tämän blogin lukijat miettiä kuinka paljon aktiivista aikaa käytetään niiden hakemusten tekoon (yleensä kai niitä pitäisi vääntää ainakin viikko).
Ja funtsikaapa kun muualla - esimerkiksi Yhdysvalloista, josta meillekin otetaan mallia, se aika voidaan käyttää tutkimuksen tekemiseen. Ei ihme, että ovat meitä vähän menestyneempiä ja arvostetumpia sielläpäin.
Ja sitten: mitä olen niistä saanut. En mitään, toistaiseksi. Viime vuonna sentään yksi kirjoittamani projektihakemus onnistui.