Jo taannoin suunnittelemani panelikeskustelu vihdoin onnistui. Mielestäni ihan hyvin. Stressiä on riittänyt sen takia, sitä ei voi kieltää. Ja lähinnä siis sen vuoksi, että Collegium on ollut niin negatiivinen hommaa kohtaan. Samaan aikaan tahtonut, että järjestän ja samalla, että en.
Tänään siis sain itse hoitaa huoneen järjestelyt, laittaa osallistujille vesipullot esille, jne. Yleensä täällä on vastaavien tilaisuuksien jälkeen jonkinlainen viini- tai pikkusyötävätarjoilu. Tänään sitten ei. Rehtori uskaltautui paikalle tilaisuuden puolivälissä, mikä oli saavutus sinänsä - riskejä välttävä fyysikko vain ei ole kaikkein valmein keskustelemaan politiikasta, ainakaan julkisesti laitoksessa, jonka rahoitus riippuu valtion tuesta.
Meitä oli panelissa, minä, turkkilainen kolleegani Umut Korkut, kolme unkarilaista tutkijapoikaa ja panelin erotuomarina suomalaistutkija Heino Nyyssönen. Aivan loistavaa, että saatiin Heino mukaan: vähän auktoriteettia ja ulkopuolista varttunutta näkemystä.
Harmi vaan, että tilaisuus oli samaan aikaan kun puolueiden viimeiset joukkotilaisuudet, mutta aina ei voi ajoitus onnistua. Unkarilaisia fellow'ja ei ollut yleisössä kuin yksi, ja hänkin Romanian unkarilainen. Pari unkarilaista politiikantutkijaa tuli paikalle, mutta tavallaan aloimme ihmetellä, etteikö näitä kiinnosta yhtään se mitä heidän vaaleista sanoo joku muu kuin tunnettu unkarilainen politiikantutkija.
Onneksi en ole ainoastaan Unkarin politiikan tutkija vaikka siltä tänä talvena ja tämän bloginkin perusteella näyttääkin. Sinänsä kiva lähteä välillä pois ja tekemään muita juttuja kuin kirjoittamaan Unkarin politiikasta.
Hesarissa ilmestyi vieraskynä tänään, ensimmäinen iso vieraskynäni, joka myös takaa tämän kuun toimeentulon. Seuraava kierros on sunnuntaina, ja sen jälkeen pitäisi yrittää kirjoittaa vielä toinen analyysi Suomeen. Päätin jättää englanninkielisen analyysin nettijulkaisun vasta vaalien toisen kierroksen jälkeen.
Tänään sain käsiini kopion uudesta unkarinkielisestä Fidesz-kirjasta, joka on uuni tuore, eikä ole vielä edes L'Harmattanin webbisivuilla. Vaikuttaa hyvältä. Siinä on minunkin artikkelini, ensimmäinen unkarinkielinen artikkelini! (Siis tietenkin kolleegojen kääntämä...)