sillä aikaa kun olen seuraillut suomen vaaleja, sain kirjoitettua englanniksi työblogiini unkarin politiikassa minua kiinnostaneesta aiheesta: vasemmistohallituksen valtion alasajamisesta. hieman poleminen juttuni on siis luettavassa toisaalla. (siellä on myös niistä bauhausin puunkaadoista...)
tässä voisi ihmetellä sen verran, että suomalaispolitiikan konsensushakuisuus on suoraan vastakohtaista unkarilaisen polarisaation kanssa. kuitenkin jako oikeistoon ja vasemmistoon tuntuu kytevän syvällä... ennen kun kirjoitan tästä sen enempää pitää pohtia ja ihmetellä lisää.
eilisen lehtikatsauksen jälkeen olen sitä mieltä että Kauppalehdessä haastateltu professori Tuomo Martikainen on aivan oikeassa siinä, että suomalaisten puoluejohtajien pitäsi alkaa siirtyä konsensuksesta ideologiseen ajatteluun, eikä vain antaa "kansalle" sitä mitä kuvittelee sen haluavan. tosin isällisesti Martikainen sitten päätteli, että johtajan pitää antaa kansalle sitä mitä se tarvitsee. oikein selväksi ei tullut, että "se" voisi ainakin jonkun muun mielestä ihan legitiimisti "tarvita" jotain muutakin kuin uusliberaalia talouspolitiikkaa.
mitä puolueet sitten tarjoavat, kävi ilmi ex-kolleegani Minttu Mikkosen fiksusta jutusta Kd:llä runsain tarjoilu, vasemmisto jakaa siemeniä Helsingin Sanomissa. mariannekarkkeja erivärisissä papereissa, vähän niinkuin sampo-vakuutusyhtiökin.
hyvä suomi: edessä upea tulevaisuus.