Englannin matka olikin sitten tosi tiukka, mutta mukava. Lensin Lutoniin. Tapasin budapestiläisen ystäväni Lontoossa ja jatkoin Brightoniin. Seuraavana aamuna Manchesteriin politiikan teorian konferenssiin, joka olikin tosi mukava ja hyödyllinen. Tapasin jo ennestään tuttuja kolleegoja, joihin ehdin tutustua paremmin. Sain paljon hyviä neuvoja ja inspiraatiota.
--
Ehkä kaikkein siisteintä oli kuitenkin FC United of Manchesterin jalkapallo-ottelu. Essexin kolleegani, kaverini Marina ilmoitti minulle heti suorilta, ettei ehdi ensimmäisenä iltana osallistua konferenssi-illallisille ja biletykseen. "Vanha ystäväni Nick vie minut katsomaan jalkapalloa - mutta valitettavasti ei edes Manchester Unitedia vaan jotain FC Unitedia..." FC Unitedia!! Minähän olin aivan innoissani, sillä se on minun joukkueeni. Kolmannen polven Man United fanina vaihdoin joukkuetta isäni kanssa, kun miljonääri Glazer osti ManU:n kolme vuotta sitten. Vanhat ManU-fanit perustivat uuden joukkueen, joka olisi fanien omistama ja jonka peleihin pääsisi muutkin kuin rikkaat ja yritysvieraat. Varsinainen poliittinen liike. Viime vuonna olin FC Unitedin jäsen - ja täytyy uusia jäsenyys tällekin vuodelle.
Nick asuu Manchesterin lähellä maaseudulla ja oli kannattanut ManU:a kolme vuosikymmentä. Korporatismin kiihtyminen ja fanien rahastus ja aliarvioiminen oli lopulta Glazerin mukaan tullessa liikaa. Fanit päättivät, että vaihtoehtoja. Nickin mielestä manchesteriläisten fanien joukkoliike on vain alkua laajemmalle liikkeelle. Buryn stadionille (FC Unitedilla ei ole vielä omaa stadionia vaan se on vuokrannut sellaisen toiselta joukkueelta) saapuessamme Nick oli yhtä innoissaan kuin mekin: hän hankki juuri elämänsä ensimmäisen kausikortin. Kävimme sitten fanien klubilla oluella (loistavaa pohjoisenglantilaista bitter-olutta) matsia ennen.
Marinalle jalkapallomatsi oli hänen elämänsä ensimmäinen. Ja vaikka taso ei ollut ihan maailman huippua, katsottavaa riitti. Ja erityisesti kuunneltavaa riitti. Englantilaiset fanit tunnetaan kannustuslauluistaan, mutta kuulemma (tätä kertoivat muiden klubien kannattajat) FC Unitedin fanit ovat omaa luokkaansa. Laulut raikuivat lähes taukoamatta. Ja mielenkiintoista oli miten (Man)United-lauluista oli tullut FCUnited-lauluja. Fanit vaalivat paljon ManU-perinteitä mutta ovat myös kehittäneet uutta.
Me nautimme lauluista ja muista jalkapalloperinteistä Gigg Lanella. Ostimme fanihuivin ja kävimme myös perinteisesti Tea Barissa, syömässä piirakan (meat and potato pie - tässä ympäristössä pohjoisenglantilaisella maaseudulla kasvisvaihtoehtoja ei tietenkään ollut). Tässä pienestä, paikallisesta ja perienglantilaisesta ympäristössä McDonaldsit ovat kaukana.
Ai niin, ja FC United voitti Congleton Townin 3-0. Joukkueessa pelasi myös teinivuosieni suosikkipelaajan ManU:n Ryan Giggsin veli Rhodi, joka näytti kaukaa fanikatsomosta aikalailla veljeltään.
--
Perjantaiaamuna soitin ystävälleni, Essexin kolleegalleni Mette Marielle ja kysyin sopisiko, jos tulen heille yöksi Cambridgeen ja niinpä matkasin sinne illaksi ja aamupäiväksi. Näin Meten ja miehensä Ger'in uuden rivitalonpätkän ja asuinalueen. Lauantaina tapasin myös pikaisesti ystäväni Wienin kolleegani Astridin (pankissa, sillä korttini ei toiminut ja piti selvittää mistä on kyse). Todella hyvin käytettyä aikaa..!
--
Olin perillä Helsingissä tänään sunnuntaina aamuyöllä kello 1. Tänään olen sitten tavannut äitini, Tiinan ja tytöt, tosi pikaisesti Joosen perheineen ja Sipan kerrankin kunnolla. Näimme näyttelyllisen Iittalan lasia Sipan kanssa ja Tiinan kanssa sauvakävelyllä. Oikein mukava laskeutuminen Suomeen.
Ja sitten vain töiden pariin. Ollaan yhteyksissä!