Luinpa taas päivän hesaria. Sanaleikeissä leikki kaukana:

Rooma on kriisissä kun romanijahti alkoi, eikä Romanialla ole muuta mahdollisuutta kuin puolustautua: Voidaanko EU:n kansalaisia massakarkoittaa toisessa EU-maassa heidän kansallisuutensa perusteella? Emme ole romaneja vaan romanialaisia! Sitäpaitsi olemme ihan yhtälailla eurooppalaisia kuin italialaiset.  Olemme ehkä enemminkin samalaisia kuin italialaiset, puhummehan lähes samaa kieltä!

Italialaisten on helppo oppia romaniaa ja romanialaisten italiaa (tosin, jännä kyllä portugalin kieli tuntuu olevan vielä lähempänä romaniaa, vaikka kaksi maata ovatkin kaikkein kauimpana toisistaan etelä-Euroopan raunoilla). Kulttuurivaihtoa on ollut pitkään, ja monet nuoret romanialaiset osaavat italiaa koulussa. Tutuistani jotkut jopa vähättelevät taitoaan, vaikeampien kielien osaamisen rinnalla. Ilmankos puolimiljoonaa romanialaista asuu Italiassa laillisesti! Laittomia on varmasti paljon, sillä romanialaiset samoin kuin puolalaiset ovat aktiivisesti lähteneet länteen työhön rajojen avauduttua (Romanian tapauksessa tosin varovaisemmin).

Eurooppalaisilla on jo satojen vuosien perinteenä liittää romaneihin negatiivisia mielikuvia. Nämä voidaan nähdä jopa sellaisina, joiden tarkoitus on herättää pelonsekaista ihmetystä, ihastustakin. Tällaisen toiseuden kautta "mustalaisen" kohtaava "paikallinen" voi sitten muodostaa oman minänsä.
Toista, ja sen ihastuttavaa ja kauhistuttavaa todellisuutta tahdotaan pitää läsnä, jotta minä voisi paremmin, olisi kokonaisempi ihastuksensa ja kammonsa kautta. Samalla tavalla läsnä toinen on myös karkoituksessa - vaikka jos tästä ryhmästä päästäisiin eroon, sen tilalle tulisi hyvinkin toinen samaa merkitystä tuottavaa ryhmä. Näin siis ainakin luin Lacanini.

Onneksi Italian ulkoministerinä on Giulliano Amato (wiki-en, italiaksi), jota fanitan kovasti sen jälkeen kun kuulin häntä Cortonassa, kesällä 2006. Hän ymmärtää, että tästä voi tulla varsinainen noitavaino, tai juutalaisvaino. Kyseessä on siis Italian suurin ulkomaalaisvähemmistö. Jos heistä kaikki lasketaan rikollisiksi, ollaan jo tehty varsinainen yleistys. Sehän olisi melkein sama kun väittäisi että puolet italialaisista kuuluu mafiaan.

Toisaalta kysymyksessä voi olla myös fantasian rikkoutuminen molemmin puolin päin. Itä-Euroopasta saapuneet romanialaiset, kuvittevat saapuvansa erilaiseen paikkaan kuin mihin päätyvät. Ei siihen eldoradoon, jota italialaiset saippuasarjat kuvaavat. Edes keskiverto italialaisten elintasoa on vaikea tai lähes mahdoton saavuttaa. Etenkään laillisesti. Kuinkahan paljon ei-laillisia asioita siirtolainen joutuukaan tekemään ihan vain selviytyäkseen systeemissä, johon kuuluu syrjintää, raakaa kilpailua ja varmasti myös harmaata taloutta.

Usein asutaan slummeisssa. Kotoutuminen on vaikeaa, sillä perusajatuksena on se, että siirtolaiset tulevat tekemään ne työt, jotka eivät kelpaa italialaisille. Työtä ei siis arvosteta paljoa. Entisenä ulkosuomalaisena tiedän, että samanmaalaisten yhteisöissä vellotaan usein muutenkin pahassa olossa ja koti-ikävässä. Mitä enemmän paine ulkopuolelta kasvaa, sitä enemmän myös muuria nostetaan sitä vastaan.

Aikanaan Amatoa kuunnellessani hän käsitteli Afrikasta Italiaan ja EU:hun muuttavista laittomista siirtolaisista. Silloin professori-sisäministeri korosti, että ensimmäinen siirtolaisten ihmisarvon tunnustava teko on olla tyrkkäämättä venettä takaisin merelle. Toinen on se, että heitä ei sijoiteta ghettoihin, jossa ongelmoja lietsotaan ja joka on eristäytynyt italialaisista, vaan eri puolille kaupunkia - ihmisiä he ovat siinä missä italialaisetkin.

Maahanmuuttajat näkevätkin usein uudessa paikassa asumisen vain väliaikaisena. Silloin saattaa käydä niin, että vieraassa maassa köyhäillään ja säästetään jopa yli tarpeen ja kotiin palattua pröystäillään menestyneinä lännenkävijöinä. Samoin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että romanialaiset usein palattuaan kotiin lähtevät pian uuteen paikkaan, joten "ulkomaahan" ei voi kehittyä yhtä voimakasta suhdetta kuin kotiin, se jää ulkomaaksi.

Jos tätä ajatuskulkua jatkaisi voisi päätyä vaikka niihin länsi-eurooppalaisiin turisteihin, jotka ulkomailla ollessaan käyttäytyvät eri tavoin, ryyppäävät ja rälläävät. Ihan kuin ulkomailla pätisivät eri normit siisteydestä ja käyttäytymisestä.

Missä määrin onkaan kyse joidenkin romanialaisten kanssa juuri tästä ulkomailla olon puolesta?

1041031.jpg
(Aidat. Saavutetut ja saavuttamattomat untelmat. - Turistikuvani Bolognasta, elokuu 2006.)