Lukivaikeuden taustalla luultua vakavampi havaintohäiriö

Lukihäiriöisillä on normaalia puhetta kuunnellessaan jatkuvasti vaikeuksia kaikenlaisten äänteiden tunnistamisessa. Tämä viittaa aiemmin oletettua vakavampaan ja laaja-alaisempaan kielelliseen häiriöön lukivaikeudessa. Tämä havaittiin Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkimuksessa prof. Teija Kujalan johtamassa tutkimusryhmässä. Yksikkö toimii psykologian laitoksella ja on osa Suomen Akatemian Helsingin aivotutkimuskeskus -huippuyksikköä.

Lukihäiriö on varsin yleinen ongelma: 5-15 prosenttia väestöstä kärsii eriasteisista lukemisen vaikeuksista. Samalla se on valtava haitta nyky-yhteiskunnassa toimivalle yksilölle. Sujuvalle lukutaidolle perustuu oppiminen, työnteko ja moni muu toimiminen. Lukemaan oppimisen ongelmat haittaavat paitsi edistymistä koulussa myös aiheuttavat itsetunto-ongelmia, mistä seuraa käyttäytymis- ja motivaatio-ongelmia
koulussa. Lukivaikeuksien ehkäisy ja kuntoutus ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Kuulun onneksi siihen joukkoon, jolla tämä ei ole vakava ongelma. Ääneen lukeminen on yhä vaikeaa: siitä on myös ikäviä muistoja lapsuuden kouluvuosilta. On myös aika noloa kuulla jatkuvasti väärin.

Kujalan tutkimusryhmän tutkimusten mukaan lukihäiriössä useat tiedonkäsittelyvaiheet puheäänteiden ja sanojen havaitsemisessa eroavat normaalista. Esimerkiksi lyhyiden konsonanttien, esimerkiksi b-g tai t-p tai äänenkorkeuden erot ovat lukihäiriöisille vaikeita havaita. Tällaisten äänten erottelu on häiriintynyt heillä jo hyvin varhaisessa vaiheessa tiedonkäsittelyä, jo muutaman sadan millisekunnin eli sekunnin viidesosan kuluttua äänen kuulemisesta. Joitain muita äänteiden eroja, esimerkiksi vokaalien suuria kestoeroja, lukihäiriöiset havaitsevat varsin normaalilla tavalla.

Säveltapailu oli musiikkikoulussa kammottavaa, rytmi piti, toisto taisi onnistua mutta korkeuksien merkitseminen ei.

Koska puheen ja kirjoitetun tekstin havaitsemisessa on kyse kokonaisuuksien kuten sanojen ja virkkeiden hahmottamisesta, Kujalan ryhmä selvitti, miten lukihäiriöiset havaitsevat sanojen sisällä olevia äänteitä. Tällaista dekoodausta tarvitaan myös lukemisen yhteydessä.

Tutkijoiden yllätykseksi lukihäiriöisillä oli vaikeuksia tunnistaa sanojen sisällä olevien vokaalien kestoja, vaikka he erottelevat niitä helposti yksinkertaisessa äänten tunnistustehtävässä. Lukihäiriöisille oli erityisesti vaikeaa tunnistaa, missä kohdassa sanaa kohdeärsykkeenä oleva pitkä vokaali esiintyi. Aivovasteissa tämä näkyi ärsykemuutoksen tunnistamiseen liittyvän vasteen puuttumisena.

Osaltaan ongelmani unkarin kielessä liittyvät pitkän ja lyhyen vokaalin paikantamiseen - ja sen muistamiseen. Täytyy käyttää huomattavasti energiaa siihen, että painaa mieleen "miten päin" pitkät ja lyhyet vokaalit olivat - niitä en opi lähes heti ensikuulemalla, niin kuin suurin osa tuntuu oppivan.

Nämä tulokset yhdessä aiempien tutkimusten kanssa viittaavat siihen, että joidenkin ärsykemuutosten, kuten konsonanttien tai äänenkorkeuden, käsittely pettää lukihäiriössä hyvin varhaisessa vaiheessa tiedonkäsittelyä. Joitain äänen muutoksia puolestaan käsitellään tässä vaiheessa normaalisti aivoissa ja ne havaitaan erottelutestissä hyvin. Jos ne esiintyvät luonnollisessa ympäristössä kuten sanoissa, niiden sijaintia ei kyetä tunnistamaan.