jalkapallon em-kisat alkoivat. toistaiseksi paras kisastudio on ollut vuodesohva, jonka olen avannut telkkarin eteen. sohva sinänsä on niin kaukana telkkarista, että paljon paremmin näkee vuodesohvalta. on ollut ihan siistiä ihan vaan olla. jalkapallokisat kerran kahteen vuoteen ovat parasta stressintorjuntaa mitä tiedän.
ei tarvitse ottaa edes stressiä siitä ketä kannattaa. perinteisesti se on ollut englanti, joka ei pelaa, tai tanska, jota en kyllä enää taitaisi viitsiä kannattaa kuitenkaan. mietin itävaltaa: siinä vasta olisi altavastaaja ja olenhan minäkin jonkin sortin wieniläisyyden kokenut, ja vähintäänkin matkustellut itävallassa siitä asti kun ryanair sinne alkoi englannista lentää. turkki? oishan toki siistiä, jos turkista tulisi euroopan mestari. mutta eilisen pelin perusteella, en kyllä ala heitä kannattamaan. ei siinä, etteivätkö turkkilaiset miehet olisi hyvännäköisiä, mutta peli oli aika rumaa. sen sijaan hyvännäköiset portugalilaiset (deco on ollut pitkään suosikkejani) pelasivat hyvin. mutta enkös jo ole niin ex-ManU-lainen ettei minun pitäisi kannattaa Christiano Ronaldon joukkuetta. tsekki ei jotenkin säväyttänyt, eikä myöskään sveitsi. ehkä jatkan dilemman pohtimista tänään.
oisko mitään hyviä vinkkejä? ketä te kannatatte? minna, ketäs te siellä englannissa kannatatte?
**
budapestissa on ollut sateista. huijausta!? kuvittelin, että täällä olisi kaksi kuukautta 30'C ja aurinkoa. no, ehkä onni myös paikallisten viljelijöiden kannalta, että täällä on satanut, mutta mielellämme olisimme lähettäneet näitä sateita pohjoiseen. (siis telkkarissa näytetään tulvia ja täyttyviä kellareita ja kaatuvia puita keski-unkarissa...)
**
olen siis viettänyt jo aiempia lämpimiä kesäiltoja kaikenmaailman elokuvien ja oopperankin parissa. tsaikovskin puskinin jevgeni onegin tarinaan säveltämä saippuainen ooppera oli kyllä aika sokerinen kokemus, mutta toisaalta istuin hyvällä paikalla, ja saatoin ottaa rennosti. lavalla lenteli sermejä, joiden funktio ei oikein avautunut, ja jotka olivat aika kamalia. maalaisista tuli työläisiä - jossa vaiheessa en oikein tiennyt että miten postsosialismi tulkitseekaan venäläisiä klassikoita. viimeisessä kohtauksessa kultalamellia oltiin käytetty kilometritolkulla. tarinahan on ilmeisesti varsin surullinen. mietin pitäisikö siitä oppia olemaan kirjoittamatta rakkauskirjeitä vai pikemminkin päin vastoin ajatella, että onni, että onegin  sai todisteen siitä, että häneen joku oli rakastunut. vastarakkaus syttyi turhan myöhään. mutta sellaistahan elämä aika usein on.
se tässä sinkkuudessa vähän kuitenkin rassaa että kaikkialla oletetaan, että ostaisin vähintään kaksi lippua. ja niinpä vasta sisään mennessäni tajusin ostaneeni oopperaankin vahingossa kaksi lippua. olisihan mukava ostaa useampia lippuja - samoin kun on hauskaa ostaa kierroksia olutta. kollektiivinen toiminta ylipäänsä on hauskaa, mutta en millään muista - enkä ehkä haluakaan - joka paikassa painottaa olevani yksin. etenkin kun erityisesti leffateatterissa mutta myös oopperassa pärjää ihan hyvin itsekseen - varsinkin jos väliajalla törmää tuttuihin, kuten minulle kävi.
**
arpomisesta: karin edelliseen viestiin tekemä kommentti jäi vielä vähän epäselväksi: tahtoisi kuulla lisää miten ne mandaatit määritelläänkään. demarit sitten valitsivat itselleen uuden puheenjohtajan, ja minä näin aiheelliseksi kirjoittaa siitä ydin-blogiini - mainitsematta nyt kuitenkaan arpomista.
tänä viikonloppuna täällä unkarissa valittiin liberaalipuolueelle uusi johtaja. liberaalit olivat hallitusvastuussa sosialistien kanssa, kunnes jäivät siitä pois tänä keväänä. on aika etsiä omaa linjaa, sillä isojen puoleiden kissanhännän veto on syönyt pienet puolueet niin, ettei ole enää varmaa pääseekö niistä yksikään fideszin (konservatiivisen radikaalipuolueen) ja sosialistien kanssa parlamenttiin. kahden kierroksen jälkeen gábor fodor voitti jános kókan äänin 346-344. että konsensuksesta ei ole tietoakaan. vaikka jotkut väittävät, että SZDSZ "koostuu todellisuudessa kahdesta puoleesta", onneksi ei taida kenelläkään olla sydäntä hajottaa puoluetta, jonka kannatus on prosentin kahden luokkaa. mikäpä puolue ei koostuisi fraktioista? no, toistaiseksi kóka on fraktiojohtaja - eli vetää szdsz:n eduskuntaryhmää.
no tämä fodor siis on niitä, jotka näkevät vihollisleirikseen fideszin (ex-liberaali, konservatiivi ja uus-anti-uusliberaali kansallismielinen aina yhtä vallankumouksellinen radikaalipuolue), mutta voisi tulla toimeen sosialistien kanssa. perusvaatimus on, ettei puoluetta sulatettaisi sosialisteihin, blairilaisen uusliberalismin hengessä. (ei sinänsä voisi verrata tuomiojan ehdotukseen, vasemmistoliitton yhdistämisestä demareihin..., vaikka tietty historiallinen tausta niitä yhdistääkin - tässä tapauksessa 1980-luvun reformiliberaali sosialismi.) auts nyt luulen, että saatan saada kipakoitakin kommentteja - tiedä häntä lukeeko esimerkiksi árpád tätä.
**
anyway, taidan alkaa taas keittää uusia perunoita, ja kärtsätä vähän kevätsipulia paprikoita ja tomaattia, lisäksi kotitekoista kermaviiliä yrttien kera. tällä kertaa ei tarttenut valehdella miehistä kauppahallissa: tosin jouduin siitä hyvästä ostamaan kokonaisen kilon kirsikoita, mutta tingin satsin kahteen euroon.