Niin paljon on tietenkin tapahtunut viime päivinä, etten tiedä mistä aloittaa. Siksipä onnittelen ensin itseäni 29 ikävuodesta, joita hesarin deadline-laskurilla (kiitos, Minna!) vielä yli 55 vuotta. Tuntuu hiukka liioitetulta - laskuri olisi voinut ottaa huomioon asiat kuten matkustusaktiivisuus tai muuttojen määrä. Sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!
Äiti lähti perjantaiaamuna kello 9.30 ja minä muutin ulos kämpästä kymmeneltä. Sitten tein vähän töitä ja lähdin Pécsiin ystäväni, entisen Collegium-toverini Ágin luo. Olin aika puhki, vieraiden ja muuton ja flunssan jäljiltä. Luin matkalla Pécsin vuoden 2010 kulttuurikaupungin hakemuksen ja toivoin tapaavani yhden projektissa töissä olleista tyypeistä. Treffit eivät onnistuneet - yritämme uudelleen Pestissä ensi maanantaina.
Näin kuitenkin paljon Pécsiä ja sunnuntaina kävimme pikaisesti lähellä olevassa Villányissä, jonka viinialue on Unkarin parhaita. Palasimme takaisin ja näimme Isabel Coixetin elokuvan (La Vida Secreta de las Palabras - The Secret Life of Words), josta unkarilainen Magyar Narancs lehti kirjoittaa, että se ei ollut vain Bergmanilainen tai Lars van Trier -tyyppinen. Siinä oli siis myös fiksua kritiikkiä.
Olisin voinut jo aiemmin kehua leffan Good Night and Good Luck, jonka kävin katsomassa edellisviikolla - ja joka jotenkin sopii kirjoituksen teemaan, vaikken tiedä toivotetaanko synttärisankarille yleensä onnea seuraaviksi vuosiksi! Palannen Magyar Narancsiin ja viikonloppuna Pestissä pidettyihin poliittisiin joukkotapaamisiin myöhemmin. Samoin tahdon postata kuvia Tonavan kaikkien aikojen huippukorkeudesta, jotka ehdin bongaamaan eilen kotimatkallani. Nyt töihin - tai siis ensiksi tyhjentämään työpöytää sille seuraavalle fellow'lle joka kuulemma jo kiertelee sitä kirjastossamme. Nyt kun minulla on tämä kämppä, jossa hiljalleen alkaa näyttää normaalilta, voin sieltä ne tavarat tänne tuoda.