Päätin alkaa taas joskus kirjoittamaan tänne kotona maailmalla blogiini. Todellisuudessa en ollutkaan kauaa poissa. Mutta miksi tämä kolme vuotta kestänyt blogaaminen jäi, paitsi että oli hurjasti kiireita?
- en ollut enää maailmalla? Kieltämättä ja kumma kyllä olin kotoutunut Suomeen. Alkusyksystähän olin vielä kovin ulkosuomalainen, ja siis ulkomailla Suomessakin. Ja kotona olevat ihmisethän nyt voivat minulle milloin tahansa soitella, tavata ja kysyä kuulumisia.
- en enää ollut sama epalonen, joka aloitti bloginpidon? Enpä tietenkään mutta erityisesti nyt minusta oli tullut jonkin sortin julkisuuden henkilö, jonka blogia lukivat toimittajat ja kaikki muut. Olisi pitänyt käyttää aikaa siihen mitä tänne uskaltaa kirjoittaa. Ja kun oman julkisuuskuvan rakentaminen ei ole päätyöni eikä harrastukseni, en tahtonut siihen käyttää aikaa.
- oli muita nettiharrastuksia, jotka korvasivat blogin? Niinpä niin: päivittelin ja päivittelen edelleen statustani facebookissa.
- blogaus ei enää antanut sitä mitä sen piti? Juuri näin - kas kun osasitkin kysyä ;-) Blogi ei ollut enää henkireikä josta kerron seikkailuillani ja jota paikalliset ihmiset eivät välttämättä osaa lukea. Siinä ei ollut enää yhtään yhteydenpidon meininkiä. Ystäväni ja sukulaiseni lopettivat kommunikoinnin, sillä pelkäävät hekin joutuvansa lehtiin tai koska näkevät minua muutenkin - vähintäänkin facebookissa. Kuvaavaa on, että kun minulla vihdoin oli tämä oma koti ja kerroin siitä blogissani, ei kukaan enää edes onnitellut.
"Kotona maailmalla"-blogi voisi loppua tyylikkäästi hetkeen, jona blogaaja ostaa asunnon Suomesta - alkuperäisestä kotimaastaan.
Mutta kuinka sitten käykään. Kyseessä on kuitenkin se epalonen, joka alkoi blogata vuonna 2005. Kun hän ei toiveistaan huolimatta voinut jämähtää Suomeen (ei pysyvää tai pidempiaikaista työpaikkaa, eikä muuta hyvää syytä, vaikkapa miestä taikka lapsia) hän pyrki järjestämään elämänsä niin järkevästi kuin osasi ja voi: hän onnistui hankkimaan tutkimusrahoituksensa oleskelemalla lyhytaikaisesti ulkomailla. Kesän hän on mielestään kirjaimellisesti "kotona maailmalla", eli Unkarissa, jossa hän on oleskellut muutaman kuukauden pätkiä jo vuodesta 1999.
Ero aiempaan on, että sen sijaan, että tämä nykyinen epalonen tuntisi haikeutta niitä kaikkia muita mahdollisia koteja kohtaan (Lontoo, Colchester, Wien, Berlin, Quebec) hän koti-ikävöi kotiin Helsinkiin - eritoten uutta kotiaan. Samaan aikaan Unkarissa hänellä on vapaus olla olematta mitään muuta kuin ulkomaalainen tutkija tai nainen - sivullinen; ja kuitenkin unkaria sujuvasti puhuva ulkomaalainen, melkein meikäläinen. Vapaus olla ottamatta kantaa mihinkään ympärillä olevaan - mikä Unkarin kahtiajakautuneen politiikan tilanteessa onkin vallan helpottavaa (lisää tästä vain jos tahdotte...).
Kommentit