...kirjoista puhumattakaan (= matka-liisan ylikilot - kiitoksia pukeille)! Oikeista summista ei tietenkään ole havaintoa, mutta viisi vastaa mielikuvaani mässäilyjen jälkeen.

Hyvää joulua kaikille!

Takana on taival Mikkelin kautta Nilsiään perjantaina 21.12. ja sieltä Varkauteen 24.12. Joulu isän ja äidin kanssa vietettiin erikseen. Sitä nykyään kuulemma sattuu muillekin - etenkin perheiden vanhoille piioille ja pojille. Kinkkua ei ole näkynyt: sen sijaan poro ja hirvi kelpuutettiin kasvissyöjän poikkeuspöytään (tosin mietin, että olisiko minun tosiaan pitänyt kuitenkin ne käydä ampumassa, kuten lähtöpäivän Hesarissa ex-kollegani Mikko-Pekka Heikkinen fiksusti pohti).

Oli tosi kivaa olla Tahkolla - vaikka matkustusta on riittänyt siitähän oli vain vajaa viikko kun olin ollut Joensuussa ja Nurmeksessa, siinä naapurissa. Iskän kanssa tehtiin ei-mitään. Mitä nyt syötiin, juotiin, katsottiin telkkaria (mm. Edvin Laineen Täällä pohjantähden alla), kuunneltiin Ylen ykköstä (radioteatteria erityisesti), keskusteltiin, juteltiin, luettiin (minä mm. kulttuurilehtiä ja Ylikankaan Nuijasotaa), pelattiin mahjongia (siis ei tätä pasiannssiversiota). Minä sauvakävelin ja iskä lasketteli. Lihottiin kuitenkin. Oi kuinka ihana suomalaiskansallinen (?) joulu!

Sitten aattona Kuopion kautta seuraavaan jouluun Varkauteen. Rauhallista menoa, hyvää ruokaa ja seuraa: äiti ja Tiina. Koristelin havunoksat, jotka täti toi kuusen korvikkeeksi. Oltiin kiltisti - vaikka päätettiinkin, että kiltit tytöt pääsevät taivaaseen ja tuhmat kaikkialle. Avattiin lahjoja, yleissivistyttiin. Luin Marcia Mullerin Vanishing Point -dekkarin jouluyönä. Marcia on suosikki dekkarikirjailijani.

Joulupäivänä katsottiin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarja, melkein kokonaan (mikä on aika hullua sillä olin kipeänä ollessani pääsiäisenä nähnyt saman sarjan putkeen pääsiäisenä). Mutta oikeesti: tässähän ei ole kyse siitä että Darcy on ihana - toki toki - vaan siitä että Lizzyn ja Darcyn kommunikaatio ei pelaa lainkaan ja Lizzy kuvittelee kaikenlaista, kuten myös Darcy. Kuulostaa hitsin tutulta. Tapetti- ja pitsimuoti muuttuu, kieli muuttuu, säätyläisyhteiskunta osin muuttuu myös, mutta jotkut asiat piruvie pysyvät.

Ja sitten nähtiin aikuisen naisen riemuvoitto Being Julia, jonka ilmestymisen aikaan olin Unkarissa enkä käynyt katsomassa elokuvaa, koska kansallisen ohjaajasankarin (tosin myöhemmin salaisen poliisin ilmiantajana lokaa niskaansa saanut) Istvan Szabon filmi oli kansallisesti dubattu. Oih. Mitä joulua. Ja sitten lisää mahjongia, syöntiä, sauvakävelyä, keskustelua - ja vihdoin vähän internettiäkin ennen kuin siirryn lukuosastolle.

Huomenna toivottavasti nään viimeisillään raskaana olevan rakkaan ystäväni ja myöhemmin puoli sukua Joroisissa. Ja sitten tämä saakin riittää. Kotiin torstaina, töihin ja lopulta uudenvuoden lupauksia suunnittelemaan.

Jouluniloa, joulurauhaa ja mukavia välipäiviä kaikille!