Terkkuja Weimarista! Konferenssi on sujunut hyvin. Ei mitään hirveämpää biletystä, mutta ihan mukavaa. Kiinnostavaa ja hyödyllistä.

Ensimmäistä kertaa tapasin musiikintutkijoita. Fun! Ja puhuin saksaa vaikka kuinka, vaikka esitelmäni pidinkin englannista. Mistä pari setää varmaan tykkäsi huonoa, mutta no can do. Kuuntelin saksaa minua paljon paremmin puhuvaa keski-ikäistä jenkkiä, jonka esitelmä oli lopulta käännetty saksaksi: kyllä se oikeesti on niin, että, kun on selkeä tasoero, sitä kuuntelee enemmän toisen tapaa puhua kieltä, kuin sanomaa... Meidän lisäksi ne kaksi muuta ulkomaalaista olivat vanhoja germanofiilejä tai germanistejä, jotka puhuivat tietenkin lähes täydellistä saksaa.

Kuukauden uutinen tulee kuitenkin Suomesta (terkut Arpadille sekä Marille - vihdoin pääsin nettiin). Heinon projekti sai Akatemian rahoituksen! Olimme hakeneet jo sen verran usein, että ennakko-odotukset eivät olleet suuret, ja olimme päättäneet, että tämä on todellakin viimeinen kerta kokeilla onnea. Sitä paitsi tässä vaiheessa ei enää edes muistanut miten hyvältä projekti kuulosti tammikuun lopussa, kun se jätettiin. (Ja olihan siinä kieltämättä loistavia kohtia...) Nyt minunkin tulevaisuuteni näyttää valoisammalta. Budjetti oli laskettua pienempi, mutta siihen olimme varautuneet. Ilmeisesti siis maaliskuusta takaisin Suomeen loppuvuodeksi ja sitten Unkariin. Pääsee laskemaan stressitasoa!