radio helsingissä on ohjelma, jossa puhutaan viisaita. sen tahdissa on hyvä tehdä töitä sunnuntai-iltapäivänäkin - väännänhän julistetta, postikorttia ja powerpointtia yhtä aikaa.

aiheena tänään on kiitos. muutan siis suomeen kymmenen ulkomaanvuoden jälkeen 1.8. (taas jälleen, tiedän aiemmat muutot ovat olleet vähän lyhytaikaisia). olen varma siitä, että paluumuuttajan huonolla suomella sanon \"kiitos\", \"paljon kiitoksia\" sekä mm. \"ole hyvä\" ihan liian usein. jo lomamatkoilla olen aiheuttanyt hämmennystä suomalaisbaareissa, pyytämällä \"saisinko yhden oluen, kiitos!\", joka siis suomeksi lienee \"tuoppi\"? olenhan itse lyönyt päätäni seinään vuosikaudet ja opetellut sanomaan, thanks, please, danke, bitte, taikka vaikkapa köszönöm, kérem szépen... (ollakseni hyvä asiakas?).

tänään kävimme bauhausin kornhausissa, elben rannalla lounaalla, ja totesimme, että juomarahat voi jättää maksamatta. palvelu oli käsittämättömän hidasta. neljän hengen seurueestamme kaksi sai ruuat puolta tuntia toista puolikasta ennemmin (siis ensimmäinen flammkuchen tuli ennen kuin toinen identtinen), tilaamaamme vettä, jota auringon porottaessa lasikuistille olisi todella tarvinnut, ei tullut puolen tunnin odotuksen jälkeen vaikka sitä kysyttiin uudelleen (\"ei, en ole unohtanut sitä\", sanoi tarjoilija) ja vaikka yksi seurueesta kävi hakemassa itse lasin vettä. emme kiittäneet hyvästä palvelusta. toisaalta olemme ex-ddr:ssä, eikä täällä ole kovasti tapana harrastaa palvelua eikä kiittämistä.

vaikka olenkin opetellut käyttämään jatkuvasti kiitos-sanoja, on myös paljon tilanteinta joissa sitä ei ole tullut tehtyä. tänään tahdon kiittää perhettäni kaikenlaisesta avusta, jota olen tässä vuosikymmenten aikana saatu - ja saadaan onneksi yhä edelleen. toivottavasti voin tehdä parhaani auttaakseni myös teitä!