Torstaina tein työpäivän "kotona" eli kirjoitin hakemusta, ja lähetinkin sen (ajoissa, sillä sen DL olikin vasta 19.3.). Tahdoin päästä tapaamaan kollegaani, mutta hän oli kiireinen ja lopulta vain kävelin 3,5 kilometriä Kirchbergin Grünewaldin kortteliin ja sitten ostoskeskukseen. Ostin kaksi ranskalaista leffaa ja muuta tarpeellista. Palasin jalkaisin kotiin. 7km lenkki, josta puolet ylämäkeen ja palloilua jätti-Auchanissa sen lisäksi. Olin leffani ja lasin viiniä ansainnut.

Ajattelin kuinka kiinnostava se uusi asuinalue olikaan. Suomessa standardikerrostalot dominoivat jokaista uutta aluetta. Rakennusyhtiöillä on ilmeisesti yksi ja sama arkkitehtitoimisto, jonka työtä sitten modifioidaan joka kaupunkiin ja kaupunginosaan. Tylsää! Samoin siinä alkoi olla urbaania otetta, kivijalkakauppoja jne. vaikka onkin ihan alkutekijöissään vielä. Kirchbergin päällä, sen laitamilla, oli aika rauhaisaa ja hyvä ilma. Saatoin hetken kuvitella miltä se näytti, kun se oli pelkkää peltoa ja niittyä vuonna 1961.

Tänään perjantaina läksin taas arkistoon. Uudella hakusanalla aloin jo saada muutamia kiinnostavia dokumentteja. Osa niistä oli vain italiaksi, mutta selvisin! Onneksi olen itse opiskellut aivan minimaalisesti italiaa. Nyt tiedän miksi opiskelin näitä kaikkia länsi-eurooppalaisia kieliä: EU:n parlamentin arkistokäyntejä varten tietenkin! Harmi vaan, että siellä ei voi tehdä hakuja skannatuista dokumenteista itsestään, vaan ainoastaan niiden sisällysluetteloista.

Kävin myös arkiston ruokalassa, syömässä kunnon edullisen lounaan. Sitten otin kuvia Place de l'Europella, kun aurinko paistoi, ja kävin ostamassa toisen konserttilipun viikonlopuksi. Pääsin myös haastattelemaan Philharmonien PR-päällikköä, ja sain häneltäkin paitsi kovasti tietoa, myös himoitsemani olennaiset kirjat.

Sitä ennen pääsin Jean Monnet -rakennukseen Kirchbergille. Siellä on konferenssi, johon tahdoin osallistua, mutta kiireeksi meni. Pääsin kuitenkin kurkkaamaan sisään. Josko huomenna iltapävällä kävisin siellä kuitenkin. Jean Monnet -rakennus aiotaan purkaa, ja olen haaveillut siellä käynnistä siitä asti kun sen ekan kerran näin eli 2006 alkaen. Minusta siinä on kaunista geometriaa. Mutta onhan se aika 60-lukulainen sisältä. Muistutti sisältä Essexin yliopiston rakennuksia. Jotka ovat myös yhtälailla geometrisiä ja upeita omalla modernistisella tavallaan.

Sitten tapasin täällä piipahtanutta kollegaani, hänen hotellissaan ja tulin hänen kanssaan samalla taksilla lentokentälle – asunhan ihan vieressä. Oli niin mahtavaa ja virkistävää nähdä joku vanha tuttu ja ystävä, jonka kanssa jutella niitä näitä niin työstä kuin muuten vain. Uusia naamoja tulee kyllä silloin tällöin vastaan, skypessä pääsen onneksi juttelemaan poikaystäväni kanssa, mutta ylipäänsä tämä kenttätyö on tosi yksinäistä. Tavallaan ihan hyväkin ottaa aikaa itselleen, mutta nyt huomaa, että olen ollut jo tien päällä viisi päivää ja on tullut myös kaikenlaista uutta vastaan. Ihana kuulla jonkun muunkin juttuja tutuistakin ja Luxembourgiin liittymättömistä asioista, ihan oikeasti naamatusten!

Palasin lentokentältä kotiin, zumbasin ja totesin, etten viitsi lähteä katsomaan saanko lipun Husky Rescuen keikalle vai en, vaikka paikka, jossa se pidetään onkin tosi kiinnostava. Carree Rotonde on se mitä on jäljellä Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodesta 2007. En voinut ostaa lippuja etukäteen, kun en tiedä missä olisin sen printannut ja sitten en jaksanut lähteä taittamaan tunnin matkaa sinne ja takaisin.

Sitäpaitsi huomisaamuna pitää pakata matkalaukku - ja olisi hyvä lähteä tosi ajoissa liikkeelle... Kenttätyössä on olennaista löytää balanssi. Uuden omaksuminen ja havainnointi väsyttää hurjasti. Etenkin on syytä pitää huolta lepotauoista, jos kyse on vasta ensimmäisestä viikosta kahdeksan viikon reissulla.