Talouden rappio tuo totuuden ajan ja vallankumoukset Unkariin

Budapestin mellakoissa kyse on kommunismin jälkeisen politiikan uudelleenarvioinnista

Unkarin pääministeri Ferenc Gyurcsányi puhe toukokuiselle puoluekokoukselle pääsi julkisuuteen radiossa ja aiheutti kohua, poliittisen skandaalin sekä katumellakoita. Pääministeri tunnusti valehdelleensa “yötä päivää”. “Kansan” nousu kaduille muistuttaa vuoden 1989 tapahtumista mutta myös 1956 vallankumouksen juhlavuosi toimii vertauskuvana.

Oikeisto ja nuoriso, jotka ottivat mellakoivat ja mielenosoittivat Budapestissa ja muissa unkarilaisissa kaupungeissa on vain vallankumouksen yksi puoli. Toinen on Gyurcsányin peräänkuuluttama muutos: on tunnustettava että maan asiat ovat huonosti ja lopetettava valehteleminen.

Kaikki Unkarissa tiesivät, että poliitikot valehtelevat (vaaleissa moni sanoi äänestävänsä “rosvoja murhamiesten” sijaan), mutta sen tunnustaminen todisti fantasian demokraattisesta ja menestyvästä Unkarista pelkäksi unelmaksi. Mellakat alkoivat, fantasiaksi jäi vallankumous.

Gyurcsányi lausui puolueväelle toukokuussa: “Euroopassa vastaavaa rosvotekoa mitä me, ei ole vielä tehnyt yksikään muu maa. [...] Valehtelimme viimeiset puolitoista – kaksi vuotta putkeen. Oli selvää, ettei se mitä sanoimme ollut totta. Emme olisi voineet aiemmin kuvitellakaan miten Unkarin Sosialistipuolueen ja liberaalien yhteinen hallitus voi saada meidät näin kauas Unkarin menestyksestä. Ja emme muuten oikeastaan tehneet mitään neljään vuoteen. Emme mitään.” Oli totuuden aika.

Aiemmin kesällä oli jo käynyt ilmi, että pääministeri ja talousministeri valehtelivat Unkarin budjettivajeesta ennen vaaleja. Jos talouden todellinen tilanne olisi käynyt ilmi, olisivat hallituspuolueet Sosialistit ja Liberaalit menettäneet vallan.

Gyurcsányin tarkoitus oli selittää puolueväelle (ja puheen vuodettua koko kansalle) miksi valehdeltiin ja miksi vaalilupauksia ei voida pitää. Vielä viime kesänä erään mielipidetoimiston mukaan Sosialisteja olisi äänestänyt vain 18 prosenttia unkarilaisista – mutta nyt voitto vietiin kotiin.

Juuri ennen huhtikuun vaaleja pidetyssä, ratkaisevassa TV-debatissa Gyurcsányi löi oikeistojohtaja Orbánin 3-0 osoittamalla kuinka tämä on valehdellut ja valehtelee. Valehtelu oli piilevä vaaliteema. Nyt tosin myös pääministeri itse myönsi valehdelleensa.

Unkarin poliittinen kenttä on vuosituhannen vaihteesta ollut polarisoitunut. Toisella puolella ovat sosialistit ja liberaalit, toisella Viktor Orbánin Fidesz sekä vuoden 1990 vaalit voittanut MDF ja muut pienet oikeistopuolueet. Orbánin johdolla Fidesz on aina ollut vallankumouksellinen puolue, muttuen liberaalipuolueesta kansalliseksi oikeistoksi ja “riistokapitalismin” vastaisisiksi populisteiksi.Tyypillistä Unkarin politiikalle on avoin konfrontaatio, negatiivien kampanja, vastapuolen panettelu, valheet ja niistä syyttäminen “politiikan teon” keinoina. Vastuun ottaminen valehtelemisesta on syyttelyjärjestelmän vastaista ja uutta.

Samoin tyypillistä ovat paatokselliset puheet. Gyurcsányi ennakoi toukokuussa, että “kansa” vielä mellakoisi kadulla. Puheen karski tyyli ja kiroilu on Unkarin politiikassa ennenkuulumatonta, mutta voisi hyvinkin vedota myös laajempaan yleisöön: kansaan joka on kyllästynyt elitismiin. Gyurcsányi nimesi joutaviksi teemoiksi omat, yhteiset ja oikeiston vaalisloganit: “Uuden Unkarin”, kehityksen, maan rajojen ulkopuolella olevan unkarilaisvähemmistön aseman ja kirkon aseman.

Uutta ja vallankumouksellista on puhua halventavaan sävyyn Unkarista. Ylpeyttä kotimaasta, sen kielestä ja kulttuurista on maassa pönkitetty ja käytetty hyväksi politiikassa. Kukin puolue korostaa kansaa etenkin vaalien alla. On siis järisyttävää, että pääministeri käyttää toistuvasti suosituinta kirosanaa viitatessaan Unkariin: on aika panna tämän “vitun maan” asiat kuntoon!

Puheen tultua julki Gyurcsányi korosti, että kaikki valehtelivat, ei vain hän. Ei ihme: polarisaatiossa pelattiin “omille” eikä omia virheitä voinut näyttää tai sisäsiä kiistoja paljastaa, ettei toinen puoli saisi etulyöntiasemaa. Oli väitettävä, että maalla menee hyvin ja homma on hanskassa.

Päästäkseen jäseneksi EU:hun Unkarin piti olla mallioppilas. Todellista taloudentilaa peiteltiin. Saa nähdä tapahtuuko samanlaisia paljastuksia muissa uusissa EU-maissa, kun pintaa raaputetaan esimerkiksi vaalien ja uuden hallituksen kautta.

Oppositiojohtaja Orbán vastasi, että vain Gyurcsányi valehtelee. Unkarissa ja unkarilaisissa, eikä (oikeisto-)poliitikoissa ole mitään vikaa. Fantasia kestäköön. Oli löytynyt syntipukki.

Ja kukapa ei olisi epäillyt pääministerin rehellisyyttä. Gyurcsányi, Unkarin rikkain mies, entinen kommunistisen nuoristojärjestön aktiivi ja 1990-luvun bisnesmies, valittiin puolitoista vuotta ennen vaaleja hallituksen johtoon nuoreksi ja dynaamiseksi keulakuvaksi. Osa sosialisteista uskoivat “Ferin” puhtauteen. Etenkin liberaalit, vain toivoivat että mahdolliset hämäräperäiset bisnekset tulevat esiin vasta vaalien jälkeen. Toistaiseksi skandaali on tullut Gyurcsányin julkisista toimista.

Unkarin paikallisvaaleissa lokakuun alussa jää nähtäväksi kuinka paljon valehteleminen vie ääniä sosialisteilta, kuinka hallituksen suorasanaiseen linjaan puree, ja kuinka mielipidemittauksissa jo johtanut oikeisto osaa pelata skandaalilla.

Jos Gyurcsányi pysyy vallassa, legitimoi taloudelliset uudistukset ja muutoksen politikoinnissa, hän on valinnut hyvän poliitisen strategian: “Reformi ei tarkoita sitä, että muut vaihtavat puolta. Reformi ei tarkoita sitä, että astumme esiin ja sanomme kansalle mantran. Reformi tarkoittaa sitä, että mekin jatkuvasti tiukassa paikassa uudelleenarvioimme kaiken sen mitä tähän asti ajattelimme ja teimme.”

Mahdollisesti pääministerin sanoma jää kuitenkin kauaksi sen ja tilanteen tulkinnasta. Osaltaan mellakointi on frustraatiota, jota kuvan menestyvästä Unkarista murskaaminen ja todellisen talouden ja politiikan tilan paljastuminen aiheuttaa. Sellaiseen pettymykseen on vaikea vastata.