Niin, reilu viikko sitten minusta tuli Alppila Seuran pj. Nyt ajattelin julkaista tämän jo FB:ssä julkaisemani ja keskusteluakin herättäneen tekstin (kaupunginosatoiminnasta kiinnostuneita löytyi ainakin Kontulasta ja ehkä Töölöstäkin FB-kamujen joukosta) ja lehdistötiedotteen myös blogissani. Sain myös mukavaa palautetta siitä, että kaikesta tästä kotona maailmalla -tyyppisestä toiminnasta huolimatta minua kiinnostavat kotikulmat Alppilassa. Tottakai!
"Kun nykypuolueet eivät kiinnosta ja ei-puoluepoliittiset haasteet kuten "Vapaus valita toisin" muuttuvat puolueiden pelikentiksi - joista ei näiden institutioiden ulkopuolisille enää edes tiedoteta eikä tukijoihin pidetä yhteyttä - on vaihtoehtona järjestötoimintaa. Liityin Alppila Seuraan (virallisesti se kirjoitetaan tosiana näin, vaikka onkin kieliopillinen hirviö; ja tuon voi muuten myös laulaa Kari Peitsamon sävelellä), koska tahdon:
- toimia oman ympäristöni puolesta ja saada tietää miten se muuttuu (keskiluokkaistuu) ja vaikuttaa siihen (guerillapuutarhat, pihojen yhdistämiset)
- olla tekemissä myös ympärilläni asuvien ihmisten kanssa (tässä tapauksessa Alppila ja Harju)
- kohdata erilaisia ihmisiä riippumatta heidän puoluetaustoistaan tai vakaumuksestaan
- käyttää ja lisätä asiantuntemustani kaupunkisuunnittelusta ja paikallisidentiteeteistä
- käyttää vapaa-aikaani kaupunki-interventioihin ja siihen, että "kyselen tyhmiä" satunnaisilta ihmisiltä (ks. alla Alppilan rajat)
- edistää paikallisdemokratiaa
- toimia järjestössä, jonka tarkoitus ei ole hakea rahaa valtiolta
Ja pj:ksi päädyin varmaan koska olen huono sanomaan ei, kiinnostuin, enkä pelkää ottaa vastuuta. Nyt ei myöskään ole tarkoituksena tehdä suuria uudistuksia kuten Ytimessä."
Lehdistötiedote, julkaisuvapaa 18.3.
Alppila Seura puolustaa yhä Harjun nuorisotaloa ja liittyy JOY-toimintaan
Alppila Seura ry. päätti vuosikokouksessaan jatkaa edellisen vuoden aktiiviista linjaa. Alppila-päivä Helsinki-päivänä ja Kallio Kukkii ja Kipinöi -tapahtumiin osallistuminen olivat innostaneet paikallisia. Tänä vuonna Alppilan rajat -paikalliskampanjan kautta seura osallistuu myös Kotiseutuliiton Jokaisen Oma Ympäristö -teemavuoteen. Tarkoitus on kysellä, missä paikallisten ja ohikulkijoiden mielestä Alppiharju sijaitsee, mitkä ovat sen maamerkit ja mitä tarinoita Alppilasta kerrotaan.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin Emilia Palonen, joka jatkaa väistyvän puheenjohtajan Laura Kiukaksen linjaa. Muut johtokunnan jäsenet ovat nyt Paul Parant (sihteeri), Teuvo Pietilä (varapuheenjohtaja), Hilkka Kuusinen (taloudenhoitaja), Nina Klemmt, Antti Okko, Terttu Rautio ja Niilo Vikla, sekä Anna Storgårds (varajäsen). Vuosikokous pidettiin 13.3.2010.
Alppila Seura ihmettelee Helsingin kaupungin lakkautusuhan alla olevien julkisten palveluiden listaa. Siinä ei olla otettu huomioon sitä, että Konepajan alueelle Alppilan ja Vallilan välimaastoon rakennetaan aktiivisesti etenkin perheasuntoja. Tarve kouluille, kirjastoille ja nuorisotoimen palveluille kasvaa. Seura jatkaa Harjun nuorisotalon puolustamista, ja iloitsee siitä, ettei Vallilan kirjastoa aiota lakkauttaa.
–Tässä nähdään paikallisaktivismin voima. Olisi ollut kaupungin päättäjiltä uskaliasta ja arveluttavaa toimia näin selkeästi ilmaistua kansalaismielipidettä vastaan, Emilia Palonen, Alppila Seuran uusi puheenjohtaja sanoo.
Palonen, entinen Ydin-lehden päätoimittaja ja ruohonjuuriaktivisti, on tutkijatohtori Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella, Helsingin yliopistossa.
– Harjulla on valtava merkitys perheille ja musiikkielämälle ympäri Helsinkiä, sillä samanlaisia tiloja soittamiseen, harjoitteluun ja musiikin tekemiseen ei ole muualla. Noin kolmasosa nuorisotalon käyttäjistä asuu alueellamme, entinen puheenjohtaja Laura Kiukas korostaa.
–Kirjastot ja nuorisotilat ovat niitä näkymättömiä ja arkisia paikkoja, joissa kaupunkilaiset kohtaavat toisiaan. Ne ovat jaettua ei-kaupallista kaupunkitilaa, joiden vaikutus säteilee aktiivikäyttäjistä heidän ympäristöönsä. Vähän samankaltaisia paikkoja ovat kaupunginosayhdistykset, joissa puoluetaustoista, iästä ja maailmankuvasta riippumatta ihmiset kohtaavat ja pyrkimään tekemään asioita yhteisen ympäristönsä hyväksi, Palonen toteaa.
Palosen mielestä kaupunginosayhdistyksen tarkoitus ei ole nimbyillä ja vastustaa muutosta sinänsä, vaan miettiä miten muutos hyödyttäisi laajapohjaisesti paikallisia asukkaita. Olennaista on myös paikallisdemokratia, eli se kuinka kaupungin tai metropolin tasolle kuuluvat kaupunginosien äänet ja kuinka paikallisia otetaan mukaan suunnitteluun.
- toimia oman ympäristöni puolesta ja saada tietää miten se muuttuu (keskiluokkaistuu) ja vaikuttaa siihen (guerillapuutarhat, pihojen yhdistämiset)
- olla tekemissä myös ympärilläni asuvien ihmisten kanssa (tässä tapauksessa Alppila ja Harju)
- kohdata erilaisia ihmisiä riippumatta heidän puoluetaustoistaan tai vakaumuksestaan
- käyttää ja lisätä asiantuntemustani kaupunkisuunnittelusta ja paikallisidentiteeteistä
- käyttää vapaa-aikaani kaupunki-interventioihin ja siihen, että "kyselen tyhmiä" satunnaisilta ihmisiltä (ks. alla Alppilan rajat)
- edistää paikallisdemokratiaa
- toimia järjestössä, jonka tarkoitus ei ole hakea rahaa valtiolta
Ja pj:ksi päädyin varmaan koska olen huono sanomaan ei, kiinnostuin, enkä pelkää ottaa vastuuta. Nyt ei myöskään ole tarkoituksena tehdä suuria uudistuksia kuten Ytimessä."
Lehdistötiedote, julkaisuvapaa 18.3.
Alppila Seura puolustaa yhä Harjun nuorisotaloa ja liittyy JOY-toimintaan
Alppila Seura ry. päätti vuosikokouksessaan jatkaa edellisen vuoden aktiiviista linjaa. Alppila-päivä Helsinki-päivänä ja Kallio Kukkii ja Kipinöi -tapahtumiin osallistuminen olivat innostaneet paikallisia. Tänä vuonna Alppilan rajat -paikalliskampanjan kautta seura osallistuu myös Kotiseutuliiton Jokaisen Oma Ympäristö -teemavuoteen. Tarkoitus on kysellä, missä paikallisten ja ohikulkijoiden mielestä Alppiharju sijaitsee, mitkä ovat sen maamerkit ja mitä tarinoita Alppilasta kerrotaan.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin Emilia Palonen, joka jatkaa väistyvän puheenjohtajan Laura Kiukaksen linjaa. Muut johtokunnan jäsenet ovat nyt Paul Parant (sihteeri), Teuvo Pietilä (varapuheenjohtaja), Hilkka Kuusinen (taloudenhoitaja), Nina Klemmt, Antti Okko, Terttu Rautio ja Niilo Vikla, sekä Anna Storgårds (varajäsen). Vuosikokous pidettiin 13.3.2010.
Alppila Seura ihmettelee Helsingin kaupungin lakkautusuhan alla olevien julkisten palveluiden listaa. Siinä ei olla otettu huomioon sitä, että Konepajan alueelle Alppilan ja Vallilan välimaastoon rakennetaan aktiivisesti etenkin perheasuntoja. Tarve kouluille, kirjastoille ja nuorisotoimen palveluille kasvaa. Seura jatkaa Harjun nuorisotalon puolustamista, ja iloitsee siitä, ettei Vallilan kirjastoa aiota lakkauttaa.
–Tässä nähdään paikallisaktivismin voima. Olisi ollut kaupungin päättäjiltä uskaliasta ja arveluttavaa toimia näin selkeästi ilmaistua kansalaismielipidettä vastaan, Emilia Palonen, Alppila Seuran uusi puheenjohtaja sanoo.
Palonen, entinen Ydin-lehden päätoimittaja ja ruohonjuuriaktivisti, on tutkijatohtori Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella, Helsingin yliopistossa.
– Harjulla on valtava merkitys perheille ja musiikkielämälle ympäri Helsinkiä, sillä samanlaisia tiloja soittamiseen, harjoitteluun ja musiikin tekemiseen ei ole muualla. Noin kolmasosa nuorisotalon käyttäjistä asuu alueellamme, entinen puheenjohtaja Laura Kiukas korostaa.
–Kirjastot ja nuorisotilat ovat niitä näkymättömiä ja arkisia paikkoja, joissa kaupunkilaiset kohtaavat toisiaan. Ne ovat jaettua ei-kaupallista kaupunkitilaa, joiden vaikutus säteilee aktiivikäyttäjistä heidän ympäristöönsä. Vähän samankaltaisia paikkoja ovat kaupunginosayhdistykset, joissa puoluetaustoista, iästä ja maailmankuvasta riippumatta ihmiset kohtaavat ja pyrkimään tekemään asioita yhteisen ympäristönsä hyväksi, Palonen toteaa.
Palosen mielestä kaupunginosayhdistyksen tarkoitus ei ole nimbyillä ja vastustaa muutosta sinänsä, vaan miettiä miten muutos hyödyttäisi laajapohjaisesti paikallisia asukkaita. Olennaista on myös paikallisdemokratia, eli se kuinka kaupungin tai metropolin tasolle kuuluvat kaupunginosien äänet ja kuinka paikallisia otetaan mukaan suunnitteluun.
Kommentit