kävimme äidin kanssa paikallisessa pubissa katsomassa eilen illalla jalkapalloa parinkymmenen saksalaisen kanssa, joista puolet kannatti espanjaa ja puolet ranskaa. onneksi meille kaikille tänään ja huomenna on peleissä tauko. äiti kävi ostamassa oopperaliput - minä sain omani seitsemällä eurolla, niillä on alle kolmikymppisille (jota vielä rimaa hipoen olen) tarjouksena oopperalippuja leffalipun hinnalla.

tässä alla on vähän kierrätettynä jo englanniksi blogaamani kolumnityyppinen juttu, jonka ilmeisesti joku teistä on jo käynyt lukemassa polemics-sivullani.

---

Huumaa – vain jalkapallostako?

Berliini on upea, aurinkoinen ja paahteinen. Kaikkialla tuntuu MM-kisojen huuma. Pelejä katsotaan baareissa, kahviloissa, ravintoloissa, teltoissa ja jopa leffateattereissa. Kaikkialla kulkee faneja lippuineen ja paitoineen, tai ainakin rannekkeineen tai lippalakkeineen.

Onneksi rakastan jalkapalloa. “Es ist liebe” kuuluu paikallisen vasemmistolaisen päivälehden MM-slogan. Ainakin toistaiseksi kestän jatkuvan torvien töräyttelyn kotikadullani ja työpaikan ympäristössä. Saksan voittojen jälkeen hulina oli valtava ja kesti aamuun.

Paikallisten lisäksi turistit valtaavat Berliinin – erityisesti pelipäivinä. Turistien buumi on nostanut hintoja, joissakin museoissa pääsyliput ovat jopa tuplakalliita. Oluen hinta on suurin piirtein ennallaan, sillä kapakat kilpailevat turistien lisäksi jalkapalloa katsovista paikallisfaneista.

Ilman jalkapalloaiheista t-paitaa on välillä orpo olo. Englannin pelipäivänä pukeuduin punaiseen tarjahalospaitaan. Odotin ihmetteleviä kysymyksiä, joihin voisin vastata, että hän on meidän paras jalkapalloilijamme. Ja sitten todeta, että kyllä Suomessakin osataan pelata futista, vaikkemme kisoihin päässeetkään.

Saksan avauspelissä näytettiin liittokansleri Angela Merkeliä, joka VIP-katsomossa tuuletti Saksan maalia. Kommentaattori totesi, että hän olisi kyllä saanut tuoda myös miehensä katsomaan matseja. Kummasti jalkapallo nähdään yhä miesten lajina, vaikka sitä seuraamassa on aina myös paljon naisia.

Nationalismi on kuuma aihe Saksassa. Monet erityisesti vasemmistossa ovat kovasti kaupallistunutta kisailua ja kansallismielisyyttä vastaan. Lippujen heiluttelu tuntuu heistä pelottavalta ja yököttävältä nationalismilta. Toisten mielestä on hyvä, että saksalaiset pääsevät hieman juhlimaan ja unohtamaan masennuksensa ja kulttuuripessimisminsä. Toimittajat kyselevät, ovatko lippujen heiluttelu ja kasvomaalaukset pelkästään osa jalkapallohuumaa. Toki ne liittyvät jalkapallokisoihin, mutta myös johonkin muuhun. Mikäs siinä, kansallisuus on kuitenkin vain osa saksalaistenkin identiteettiä.

Fanien kansallislippujen lisäksi kaupungilla ja kisa-alueilla heiluu sarja globaalien yritysten lippuja cocacolasta mastercardiin. Erilaiset symbolit antavat kontrastia ja vesittävät toistensa viestiä. Niin kauan kun ei heiluteta pelkästään Saksan tai Coca Colan lippuja, moniarvoisuus näkyy.