se alkoi ilmaisella suihkulla, kun saavuin prenzlauerbergiin. taivas aukesi, juoksimme hulluina, pääsimme ratikkaan ja sieltä pois, mutta emme juuri eteenpäin. piti etsiä suojaa, sillä vettä ja rakeita tuli todella taivaan täydeltä. enhän siinä voinut kuin nauraa ja soittaa ystävälleni evalle ja kertoa olevani 50 metrin mutta vielä monen minuutin päässä.
kuivattelin, söimme, menimme brasiliaisvaikutteiseen lähibaariin, jossa oli töissä brasilialainen bauhaus-kollega. kotoista.
seuraavana päivänä aamiainen parvekkeella ja lähtö kaupungille. oli paikallisen maailmakylässä tapahtuman karnevaalipäivä. mutta tietenkin, jo matkalla alkoi sataa. mutta me olimmekin menossa summit-tapahtumaan, jossa puhui vanhempi kollegani sveitsistä (oliver marschart on kenties tunnetuin saksankielisen alueen laclau-tulkki ja muutenkin hyvä tyyppi) ja jonne minut oli kutsunut nuorempi kollegani saksasta. birke asuu berliinissä, mutta tekee väitöskirjaansa essexissä ohjaajanaan ystäväni steffenin, joka on alkuaan kotoisin itä-berliinistä mutta hyvin kotiutunut englantiin.
summitin ("SUMMIT non-aligned initiatives in education culture") tarkoitus oli saada jonkinlainen vaihtoehtoinen ehdotus koulutuksesta (bolognan prosessiin ym. liittyen), jota voidaan sitten panna eteenpäin mm. euroopan opetusministereille. maailma kylässä berliinissä: paljon vaihtoehtotoimijoita ympäri maailmaa, tai etenkin eurooppaa. mm. tuttuja lontoosta, muttei niinkään berliinistä. jotenkin tämä tapahtuma berliinissä oli irrallaan paikastaan. kuin G8, joka käy viattomissa pikku kylissä. berliini on tällä kertaa tosi "cool" paikka, jossa on mukava käydä pitämässä kokouksia. niin kertoi mm. toinen essex-kollegoistani, ensimmäisen vuoden jatko-opiskelija.
puhuimme toki työasioista, mutta erityisesti evan ja birken kanssa kerroimme espanjalaistytölle kokemuksiamme kuinka selviytyä äkkiseltään tylsältä vaikuttavassa pikkukaupungissa, jossa on yllättävä vaihtoehto scene kulttuurin ja politiikan alalla.
sateen lakattua lähdimme karnevaaleihin ja jätimme vasemmistointellektuellit. he olivat luoneet itselleen 'tilan' vain pari sataa metriä kreuzbergin vuoden tärkeimmästä multi-kulti-tapahtumasta, kuin viattoman tietämättöminä siitä, että massat ovat vallanneet vaihtoehtokaupunginosan kadut. hassua.
matkalla birke törmäsi setäänsä, ihmettelimme massoja, joimme böömiläiset oluet, söimme nepalilaista ruokaa. minä treffasin transylvanialaisen ystäväni aronin tyttöystävineen ja espanjalaisvieraineen. koimme omituisia maailmakylässä hetkiä, kun vaihdoimme parin viime kuukauden kokemuksia: minä tunnetusti olin käynyt kiinassa, eva japanissa ja aron tyttöystävineen taimaassa ja cambodiassa. espanjalaiset olivat vuorostaan lähdössä kehitysyhteistyöhön guatemalaan. eva kertoi vuosien takaisia kokemuksiaan guatemalalaisten ystävällisyydestä. tämä kaikki tapahtui kirkossa, jossa olen viimeisen vuoden aikana käynyt kolme kertaa - katsomassa ensimmäisen puoliajan jalkapallon MM-finaalista, joulukonsertissa, ja nyt maailman kulttuurien festareilla. ihmiset taputtivat ja tanssivatkin, tunnelma oli kuulemma kuin latinalaisen amerikan kirkoissa. joukot tahtoivat kovasti jäädä kirkkoon, sillä ulkona satoi ja kirkossa oli hyvä meininki ja tarjoilu. kaikenlaisia lähtöseremonioita tehtiin, lähes suotta. ja loppurukouksen jälkeen yleisö antoi kirkkoherralle aamenen sijaan aplodit.
tänä aamuna, eli berliiniläisittäin puolen päivän aikaan etsimme sopivan täyden ravintolan (jossa kuitenkin olisi yksi vapaa pöytä) prenzlauerbergistä. viereiseen pöytään istahti mies, joka näytti pariisilaiselta, mutta kuulosti suomalaiselta. lopulta aloimme juttusille, ja hän paljastui vapaaksi kirjailijaksi ja valokuvaajaksi, joka on juuri julkaissut kirjan.
kaunista ja kiinnostavaa DDR-nostalgiaa. kannattaa tsekata.
illaksi lähdin kotiin dessauhun, vielä kolme yötä omassa sängyssä.
Kommentit