jetlag vähän vaivaa ja kirjoitan tänne kuulumiset ennen kuin menen taas nukkumaan. matka sujui ilman hämminkejä, vaikka tornadot olivatkin aiempina päivinä sekoittaneet lentoliikennettä yhdysvalloissa. sateet onneksi kastelivat myös myös kuivuudesta kärsivää pohjois-carolinaa perjantaina.
vierustoverini detroitiin oli ikäiseni pian tohtoriksi valmistuva tutkija, joka oli käynyt etelässä työhaastatteluissa. haastatteluja on kuulemma niin paljon, että lentomaileja kertyy. kolmen päivän visiitin kaikkine kuluineen maksoi laitos. kolmikymppinen nuorukainen oli väsäämässä kiitoskortteja laitoksen jäsenille työhaastattelujen ja esitelmän jälkeen. akateemiset maailmat ovat erilaisia, huomioin - enkä ainoastaan kiitoskorteista. huomenna kiitän sitten itsekin workshopin järjestäjiä, tietenkin.
eroja riittää: vasta viimeisenä päivänä, lentokentän divarissa (kyllä siellä oli vanhojen kirjojen kauppa) sain kuulla kommentin, joka sai minut huomaamaan kuinka taas oli näyttänyt paikallisten silmissä ihan oudolta. sielläpäin ei monikaan käytä silmälaseja - ja jos käyttääkin, ei ainakaan paksusankaisia. olin ehkä vain tottunut siihen aiempien matkojen ja unkarissa asumisen jälkeen. lisäksi molempiin suuntiin lentokonetoverini luulivat minua itseäni kolme vuotta nuoremmaksi - kuulemma on hyvä näyttää nuorelta. mutta kun vanhuus on kivaa [terkut tämän mm. viikon synttärisankareille idalle ja jooselle]!
olen kuitenkin lihonut ainakin kolme kiloa. enkä edes syönyt kilokaupalla esimerkiksi etelän herkkuja kuten cheesebisquits eli englantilaisen sconen tapaisia teekeksejä. siirtolaiset toivat näköjään muutakin mukaanaan kuin paikannimistöä outoon ympäristöön. kasvissyöntikin onnistui: kävin mm. sushi-paikassa ja intialaisessa ravintolassa. nyt sitten hoikistumaan - vaikka laukuissa kirjojen ohella painoivatkin  maapähkinävoipurkit ja vaahterasiirappi. pienessä 23-kiloisessa laukussani luki: HEAVY Get Help To Lift