Puhelin soi juuri, ja sain lisää opetusta... ja luultavasti taas parin tunnin ilmaisistunto, mutta katsotaan mitä tästä tulee. Länsi-Unkarissa, Köszegissä on yliopisto, jossa järjestetään englanninkielinen MA-tutkinto. Tapasin sen johtajan ja lähetin hänelle CV:ni ja niinpä sieltä soitettiin pian. Hyvä kuitenkin, että pääsen ihmettelemään näitä juttuja.
Eilen päättyi opetus tiedeakatemian politiikan laitoksella. Opetin tosiaan englanniksi, ja minusta se oli oikein hauskaa ja todella mielenkiintoista. Saimme aikaan kunnon keskusteluja politiikasta ja itse aiheesta Mouffen radikaalista demokratiasta. Toin seminaariin myös kaksi vierasta, Umutin ja Maxin, jotka molemmat tutkivat Unkarin politikkaa ja puhuvat sujuvasti englanti ja unkaria.
Jotenkin se, että joka kerta jouduin selittämään sitä miksi luimme juuri tätä kirjaa rasitti minua. On the Political on helppolukuinen kooste Mouffen pointeista, ja kun kerran meidän piti englanniksi keskustella enkä saanut antaa liikaa luettavaa, tämä tuntui minusta järkevältä. Samoin se, että Mouffe käy läpi länsi-Euroopan politiikan ilmiöitä ja ongelmia, konsensusta, kolmatta tietä ja modernisaatio retoriikkaa sekä poliittista kosmopolitanismia, oli minusta tärkeää, että täällä ymmärretään mitä siellä tapahtuu. Samoin lännestä tuodaan tänne suoraan erilaisia diskursseja ja ideologista retoriikkaa, minkä vuoksi on tärkeää, että osaamme tunnistaa ne ja tiedämme, että mistä on kyse.
Tässä seminaarissa on ollut tapana, että kukin vuorollaan kommentoi eli haukkuu käsittelemämme tekstin. Alusta asti otin sellaisen asenteen, että nyt puhutaan agonistisesti: annetaan tilaa Mouffen ajatuksille, eikä oteta heti semmoista asennetta, että tämä on roskaa, sillä a) se on liian helppoa, b) se ei auta meitä pääsemään eteenpäin. Osa kolleegoista kuitenkaan, ei tajunnut tätä pointtia tai tulivat myöhään. Sen sijaan, että olisimme keskittyneet siihen, että mitä Mouffe sanoo ja miten se liittyy siihen, miten hän näkee oman kontekstinsa, heidän vastauksensa olivat kuin: minusta tämä ja tämä oli yleistys ja en tykännyt siitä. Nyt kuitenkin arvovaltainen kolleegani kirjoitti minulle, että seuraavalla kerralla luemme tekstejä ei niinkään kiinnittäen huomiota tekstiin vaan käymällä läpi omia mielipiteitämme.
Ehkä on hyvä kysyä: luetaanko tekstejä niiden ehdoilla ja konteksteissa, jonka jälkeen pystymme omat mielipiteemme niistä perustelemaan ja löytämään niistä tarvittavan hyödyn omaa tutkimuskontekstiamme varten - vai otammeko tekstit argumentteinä joiden ainoa tarkoitus on herättää mielipiteitä (lähinnä puolesta ja vastaan) ja opettaa meitä löytämään heikkouksia ja mahdollisesti vahvuuksia teksteissä?