Istuttuani eilisen Taiteen Paikka ja Tutkijanaisten seminaareissa, ajattelin taas kovasti näitä asioita. Luin vasta nyt raportin jonka oli tarkoitus parantaa taiteilijoiden ja tutkijoiden työttömyysturvaa. (Tatusotu teki siitä myös omat kommenttinsa.)

Siinä sanotaan:
"Omassa työssä ei ole yrittäjänriskiä. Lain ja asetuksen muutoksilla työttömyysturvan saamisedellytyksiä lievennettäisiin. Tieteellisen ja taiteellisen työn tulkitsemista päättyneeksi, keskeytyneeksi tai sivutoimiseksi helpotettaisiin. Työttömyysturvan maksamista ei estäisi, jos taiteilijan tai tutkijan toiminta työttömyysaikana on pelkästään oman ammattitaidon tai ammatillisten valmiuksien ylläpitoa."

Toivottavasti esimerkiksi apurahahakemuksen teko ja konferenssiesitelmöinti ovat tätä jälkimmäistä.

Siinä missä jatko-opiskelijat ovat opiskelijoita, "Ns. post doc –tutkijat ja muuhun kuin tieteelliseen tai taiteelliseen jatkotutkintoon tähtäävät tutkijat puolestaan olisivat lähtökohtaisesti omana työnä tai yritystoimintana arvioitavia."

Raportti keskittyy jatko-opiskelijoihin ja taiteilijoihin. Postdoc-tutkijoita pitäisi ottaa paljon enemmän huomioon, kun yliopisto työsuhteistetaan, ja oman arvioni mukaan useampia tohtoreita jää työttömisksi.

"Ehdotus: Uudistettaessa sosiaaliturvaa esimerkiksi valtioneuvoston asettamassa sosiaaliturvan uudistamiskomiteassa yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi tulisi ottaa sellainen sosiaaliturvajärjestelmä, jonka saamisedellytyksissä ja rahoituksessa otetaan nykyistä paremmin huomioon pirstaloituvat ja monimuotoistuvat työnteon muodot."

Tästä nimenomaan on kyse. Harvalla aktiivisella (ja työputkien ulkopuolella työskentelevällä) tutkijalla ja taiteilijalla on enää yksi työidentiteetti. He ovat esimerkiksi taiteilijoita, graafikkoja, opiskelijoita ja opettajia samaan aikaan, kuten eräs kollega kertoi Taiteen paikka seminaarissa. Tai kuten itsekin olen koulutettu ja alalla työskentelevä tutkija ja tuntiopettaja, vapaallani palkaton päätoimittaja ja tarvittaessa taiteilija ja konsultti. Töitä pitää kasata, kuten freelancereiden, sillä koskaan ei tiedä minne mikäkin kutsu johtuu ja toistuuko se koskaan, jos sitä ei ota vastaan.