historiallinen päivä:
  • olen jättänyt arvioitsijoille uuden version artikkelista (resubmit): tämä prosessi on minusta ylipäänsä kamalan vaikea. etenkin tällä kertaa, koska artikkeli käsittelee Budapestin kadunnimiä ja patsaita, jonka kanssa aloin hikoilla jo syksyllä 1999 - prosessi, joka tuntuu maailman tuskallisimmalta. ja jos tämä hyväksytään olen sanonut niin paljon aiheesta, ettei enää välttämättä tarvitse koskaan enää kirjoittaa siitä... ja toisaalta, ehkä saan ne toisetkin samassa vaiheessa olevat artikkelit eteenpäin!
  • olen arvostellut elämäni ekan gradun: se sen sijaan oli ihan hauskaa!
  • viikonloppuna jätin kaksi hakemusta ja tänään minunkin puolestani jätti kollega eurooppalaisen hakuprosessin kakkosvaiheen hakemuksen. good luck to us all.
olisi drinksun paikka tai ainakin aika olla ajattelematta muita tekemättömiä töitä. vois vaikka lähteä elokuviin. suunnitelma oli ennätän turkkilaiseen kylpylään, mutta nyt on vähän myöhä.

no, luen kuitenkin nyt eka työpaikan isolta skriiniltä viikonlopun hesarit sekä uutiset, jotta saan tietää, mitäs ne kepulaiset tarinoikaan, kun facebookin status-updatejen mukaan montaa kaveria naurattaa...

** edit **

jopaskyllä oli hauskaa: Suomen pääministeri ei valehtele. Unkarissa on yhä se sama valehteleva pääministeri, joka tuli valheineen kaapista syksyllä 2006. saa nähdä onko Vanhanen vielä puolentoista vuoden päästä pääministeri - kannattavatko väitteet siitä, ettei valehtele?

kävin sitten leffateatterissa. kotimatkan varrella on muutamia taideleffateattereita, ja kävelin suoraan näytökseen katsomaan francois ozonin leffan nimeltä angel. hihitin kyllä ihan kamalasti melodraamalle. suosittelen pukudraaman ystäville, esimerkiksi marille ja tietty minnalle - ellet ole jo nähnyt? tämähän käsittelee 1910-luvun populaarikirjallisuutta. no, ainakaan en samastunut päähenkilöön siinä, kun hän sanoi, että sanaakaan ette käsikirjoituksestani muuta. itse olen sitä mieltä, että muuttakaa vaan, p*sk* teksti voi vaan parantua... toisaalta sellaisesta tekstistä voi toki tulla tavaramerkki.
kolumnieni sanamuodoista saatan tahtoa keskustella, mutta yleensä kaikki niitä kommentoineet vakuuttavat minut nopeasti siitä, että jotain pitää tehdä. yliopistolainen-lehden kolumnisarja valitettavasti loppui vaikka on ollutkin mahtavan mukavaa duunia. tahtoisikohan joku seuraavan sarjan kolumneja, pohdin täällä förtsilasi elikkä valkoviini-kulpavesi-yömyssy kädessä kotona. naapurit taitavat jo nukkua ja pian nukun minäkin.