Mökillä oli kivaa viikonloppuna. Sää oli uskomattoman lämmin, tosin lauantai-iltapäivästä alkaen tuuli lakkaamatta. Löysimme muutamia erilaisia sieniä (myös herkkutatin), jotka äidin jo löytämien kanttarellien kanssa söimme ensin ostomuikkujen ja seuraavana päivänä kalastamamme hauen sienikastikkeena.
Oli mukava nähdä matkalla molempiin suuntiin iskää ja perillä (töiden ohessa) äitiä. Takaisin saavuttuani totesin, että kyllä se tämmöinenkin matkustaminen väsyttää. Ja keskiviikkona sitten Saksaan.
Eilisviikolle suunnitellut jo kasaantuneet työt eivät sitten oikein onnistuneet, kun piti kirjoittaa Unkarista. Lopulta sain jutusta aikaan loistavan ja vielä myytyä aamulehteenkin.
Maalla käydessäni siivosin kirjojani varastosta hyllyyn. Otin mukaan sen mitä tarvitsen välttämättä juuri nyt, ja kokosin laatikollisen tavaraa (läh. kirjoja) joita voisi sitten lähettää Saksaan. Samalla löysin verokorttini, jota pitää alkaa sitten lähettelemään ympäriinsä, jotta saisin free-töistäni haalittua jotain rahaa.
--
En ole ennättänyt a) kirjoittaa mitä pitäisi, b) nähdä kavereita ja sukua c) tavata paikkallisia kolleegoja. ja kuitenkin teen jatkuvasti parhaani näissä kaikissa. Ja kun kerran asun yksinhuoltajaäidin ja kahden pikkutytön kanssa vietän myös perhe-elämää, mikä sekin on mukavaa. Uutisia ei oikein ennätä kunnolla seurata eikä lukea kaikkea mitä pitäisi...
Mutta opettaminen on kivaa. Opiskelijoista en tiedä, mutta minusta meillä on mennyt mukavasti. Tänään vielä pitää luettaviksi valitut artikkelit kopioida tai muuttaa pdf-iksi. Sitä ennen kuitenkin suihkuun ja kiireesti lähettämään yksi artikkeli kielenhuollettavaksi, jotta edes se voitaisiin lähettää arvioitavaksi. Sitten lounastamaan Juhan kanssa. Sitten suomenkielisen kässärin kimppuun...
Viisi viikkoa Suomessa ja niiden välillä lähes viikon konferenssimatka Saksaan ei oikein riitä siihen, että tästä puuhimisesta tulisi rutiinia - valitettavasti!