Toivon, että tänään pääsen äänestämään. Kiirettä pitää, ja jotenkin tietyt asiat jäävät koko aika tekemättä. kuten, kielikoulun kokeen tekeminen. Kävin siellä sain naurettavan kielitestin eteeni, jossa kysyttiin paria pronominia ja päätettä. mitä ihmettä kuvittelevat sillä mittaavan, mietin. suttasin siihen jotain, ja minulle sanottiin, että:
-Joo. B1-tasolla olet. Ehkä voisit mennä B2-tunneille. Niillä jälkimmäisillä käydään Hungarolingua 2 -kirjan vikat luvut.
- No, kuvittelen kyllä että tuo on turhaa, minulla on kyseinen kirja, en ole lukenut sitä tunneilla loppuun, yli puolivälin vain. Mutta kuulkaas, se oli vuonna 1999, yritän selitää.
- Joo, mutta mutta et sinä keskitason kurssille pääse.
- Jaa, kuinkasniin?
-.Sitäpaitsi siinä ei opita mitään uutta vaan valmistaudutaan kielitutkintoon.
- Se on ihan jees.
- No, okei, annan sulle mahdollisuuden. Tule tekemään kielitesti.
- Selvä, nyt en jouda sillä mulla on treffit, mutta miten ois huomenna?
Tajusin, etten ole istunut kunnon kielitunneilla todellakaan sitten syksyn 1999. Tekemässä tehtäviä. Nehän ovat sinänsä helppoja, tietty logiikka jne., mutta ehkä yritän ratkoa niitä itse ensiksi. Rustasin Hungarolinguaa täyteen. Opin varmasti sitä sun tätä siinä samalla. Tai siis opinko? Puhunhan sujuvasti unkaria. Mutta teen paljon virheitä. Opin huomaamaan muutamia virheitä, mutta erityisesti opin kiinnittämään huomiota kieleen... Siksipä tahtoisinkin mennä kurssille, jossa valmistaudutaan kielikokeeseen. Joutuisi ajattelemaan virheitä.
Mutta vielä en sitä valmistavaa testiä teen. Menen maanantaina. Sitä ennen on äänestettävä, tavattava unkarilainen ystävä-kolleega, käytävä kaupassa ja valmistauduttava illan bileisiin, minun ja saapuneiden/lähtevien kolleegojen kunniaksi. Aloitamme jo kahdeksalta. Puolalainen proffa ja ystävänsä lupasivat tuoda samppanjaa (i.e. kuohuviiniä). Myöhemmin Pestin yöhön. Ja huomenna maalle, palautumaan... Hyvää viikonloppua!