Näin kertoo säätietotekstiviesti. Eipä tässä pariin päivään ole aurinkoa nähty, ja kuulemma sää on yhtä lämmintä kuin Suomessakin, n. +10'C. Voin kuitenkin hyvin.
Väikkärin edellistä viimeinen versio kököttää vieressäni, siitä puuttuu vielä pari alaviitettä, ja sitten niiden ja kirjallisuusluettelon tsekkaus. Ja tietenkin kiitokset, sisällysluettelo, ja liitteet.
Rakas veljeni Joose tuli hakemaan rakkaan Riikkansa. Ensi vuonna he viettävät isän päivää keskenään. Toistaiseksi nukkuvat, joten iskä, jos luet tämän ennen kuin soitamme, niin hyvää isänpäivää! [lopulta iskä skypesi kesken kirjoitukseni, ja vihdoin herätti ruususet!]
Meillä on ollut tiukka kulttuuriohjelma torstaista alkaen. Torstaina kävimme seuraamassa, kun Hayden White, maailman parhaita historian professoreja, nimitettiin Keski-Euroopan Yliopiston, CEU:n, viidenneksi kunniatohtoriksi. Perjantaina tutustuimme 'Millenium kaupunginosaan', johon Riikka oli jo väikkärini editoinnin yhteydessä törmännyt, ja uuteen kansallisteatteriin sisältäkin päin. Erityisesti illan pimeydessä se on varsinainen Las Vegas tai Disneyland: kokoelma kitshiä. Näytelmä, The One for Love, oli hyvä kahden miehen brittinäytelmä, joka samalla tavalla leikki kliseillä, ja huvitteli brittikulttuurilla, turvallisen välimatkan päässä, Budapestissa. Teatterin jälkeen suuntasimme teatteriravintola Shakespeareen, ja vielä Muzseum kahvilaan, ja lempipubiini Rock Randevu'hun, jossa Joosen kanssa istuimme juomassa halpaa Szalon barnaa, tummaa Szalon-olutta jo keväällä 2002.
Eilen sitten kävimme (paitsi ostoskeskuksessa, josta Joose tahtoi vaatteita, mutta onnistui vain hukkaamaan huivinsa ja minä ostin saappaat) Collegium Budapestin sveitsiläisen fellow'n taidenäyttelyn avajaisissa ja samoin sveitsiläisen avant-garde trion konsertissa. Sen jälkeen suuntasimme ensin Gödör klubille, joka kellarissa joka kertaalleen rakennettiin kansallisteatterille, mutta hallituksen vaihdon jälkeen jäin vain kellariksi ja parkkipaikaksi, sillä uusi konservatiivi hallistus tahtoi kitsiunelmansa valtion maalle Tonavan rantaan, kauas keskustasta. Siellä soitti unkarilainen nuorisobändi unkarilaista rokkihumppaa, mutta näimme paljon paikallista nuorisoa, joimme halpaa paikallista olutta ja kirsikkajuomaa. Tila oli tosi iso, ja ihan hyvä klubi. Jooselta tosin kysyttiin ovelta oliko sillä veistä. Gangsta-Joose ja me tahdoimme kuitenkin muita haasteita, ja suuntasimme nykytaiteen taloon Trafón kuuntelemaan britti DJ:tä soittamassa varhaista hiphoppia: Bomb the Jazz+.
Viimeiset pari päivää olen juossut konferenssissa, Collegiumissa. We the People -ryhmän Balkanin kansanrakennuksiin keskittyvä työ on tosi hyvää, fiksuja historiantutkijoita, ja olen tosi iloinen, että olen päässyt hengaamaan heidän kanssaan viimeiset pari viikkoa. Huono uutinen on, että 'ohjaajani' Heinon kanssa hakemamme akatemian projektihakemus, kuten kai kaikki muutkin historian projektit hylättiin. Se olisi ollut ihan hyvä sisar-verkosto People-ryhmälle. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että ryhmää viedään teoreettisempaan suuntaan, joten minulla voisi olla heille jotain kiinnostavaa sanottavaa.
Samoin taannoin iskälle sanelemani DAAD hakemukseni jäi toiselle varasijalle. En siis pääse kevääksi Berliinin. Se ei ole katastrofaalista, itse asiassa tahdon ottaa lomaa keväällä. Käydä opettamassa Suomessa - ja toivottavasti hengaamassa Meksikossa!
Ne kuitenkin ovat pidemmän aikavälin suunnitelmia. Tänään, nyt kun aamiainen on syöty jo ennen kahta, lähdemme Joosen kanssa kylpylään. Riikka oli jo siellä viikko sitten, vaikkei raskaana oleville naisille sitä suositellakaan. Riikka jää pitämään huolta vauvastani, eli tsekkaamaan alaviitteitä. Toivottavasti pääsen tekemään vastapalveluksia maaliskuun lopun jälkeen vähän eri näköisen vauvan hoidossa..!