eilisen kirjoituksen jälkeen tuli vastaan helsingin yliopiston vaalianalyysiä tarjoava sivu. hienoa, että semmoinen oli koottu, mutta vika oli se, että yleistä vaalianalyysiä tai puolueisiin, ideologiaan/arvoihin, äänestyskäyttäytymiseen ja muuhun tämmöisiä bulkkia tarjoavia osaajia ei ole mainittu. ainoana erottautuu ruotsinkielisenä tutkijana mainostettu professori jan sundberg.
sivusta jää käsitys yliopistosta paikkana, jossa tutkija erikoistuu ja profiloituu, eikä sen jälkeen pysty kommentoimaan muuta kuin sitä omaa erikoisalaansa. niche-osaaminen vie voiton yleisestä ymmärtämisestä ja uuden ilmiön ajattelusta, johon luulisi, että tutkijankoulutus ja yliopistolla vietetyt vuodet voisivat myös kouluttaa. ei ihme, että politiikan arvioijan rooli siirtyy politiikan seuraamisessa jokapaikan höylille, toimittajille.
omituista: kun valitsin tutkijan uran toimittajan uran sijaan, valitsin mahdollisuuden keskittyä maailman ja politiikan ilmiöihin pidemmäksi aikaa, kuin siksi pariksi tunniksi tai korkeintaan päiväksi, jona juttuja kirjoitetaan. en kuitenkaan koskaan ajatellut ryhtyväni pelkäksi niche-osaajaksi, joka ei usko voivansa pohtia tai kirjoittaa mistään muusta kuin erikoisalastaan. mielestäni tieteentekijöillä on kaksi roolia, edistää omaa tutkimustaan ja -alaansa, sekä tarjota omaa analyyttistä osaamistaa laajemmalle yleisölle.
olen kuitenkin tietenkin nuori tutkijatohtori, ja varmastikin idealistinen. mutta ehkä se on vaan hyvä.