Loistavasti onnistuneen Vapaus valita toisin -tapahtuman jälkeen pääsin Budapestiin sunnuntaina. Heti maanantaina oli projektimme seminaari ja minulla esitelmä poliittisesta polarisaatiosta ja konsensuksesta. Ja tietty vaaleista, josta viikko sitten tein tiukaa analyysia. Ja heti maanantai-iltana tuli projektillemme kutsu suurlähettilään puheille, hän tietenkin halusi tietää Unkarin politiikasta. Mukava juttutuokio.

Tosi kotoisaa ja kiva olla taas täällä, vaikka sainkin Collegiumin vierastalon huonoimman asunnon vaikka minä (tai projekti, sillä siihen päivärahat menevät) maksan siitä omaisuuden. Olin reipas ja valitin, ettei nyt näin voi olla. Juhannuksen jälkeen pääsen muuttamaan kahdeksi viikoksi hyvään asuntoon. Ehkä lähden käymään Wienissä viikonloppuna, siellä olisi kiinnostava konferenssi väkivallan kasvoista.

Kävin juuri kaupassa, jonne pääsin vasta vähän ennen sulkemisaikaa. Nytpä tiedän, että Magyar gárda - paikallinen romaneja kiusaava suojeluskuntaliike - on voimissaan. Vartioiden määrä oli noussut, he olivat entistä bielä agressiivisempia. Itsetunto leveällä kuin jättimäinen purje. Pelottavaa ja ärsyttävää.

Tein unkarilaista kasvisruokaa ja sitten vihdoin saapui matkalaukkukin. Ihanaa!

Ruoka, yhdelle, tai pienemmin kahdelle: Paistetaan hiljalleen pannulla: puolikas sipuli, valkosipulin kynsi, jonkin verran voimakasta vihreää paprikaa, sieniä. Lisätään: hapankaalia (jossa on punaista paprikaa), suolaa, paprikatahnaa (Piros Arány) sekä lopuksi kermaviiliä. Haudutetaan hetki. Maistui hyvältä paahtoleivän päällä.

Kirjoitan junassa matkalla Jyväskylään kokonaiseksi viikoksi. Viime viikonloppuna olin tosi tehokas: muun muassa vaihdoin kukkien ruukut. Kaikkein herkkähipiäisimmän laitoin altakasteluruukkuun, joita pyysin iskää tuomaan kai synttärilahjaksi. Sunnuntaina kävin ostamassa tunnelista pussin lisää multaa, mutta sekään ei riittänyt isoimpaan altakasteluruukkuun. On kevät. Aurinko paistaa. Ja viime keväänä näitä joitakin kasveja piti kastella päivittäin. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta. Etenkin kun on matkojakin edessä.

Paistoin myös lampaanviulun, jonka ostimme isäni kanssa vuosi sitten, muuttaessani ja rempatessamme pääsiäisenä. Tarkoitus oli paistaa se uudessa kodissa, mutta tammikuiseen pakastimensaantiin saakka se oli Tiinan pakkasessa. Pelkäsin, että pakastaminen olisi jo pilannut lihan, ja tietäessäni, että olen hurjat viisi yötä kotona, otin lampaan ulos. Sitä pääsivät syömään lampaan ostaja naisystävineen, veljeni perheineen ja Tiina ja Eeva. Lihaa riitti pakkaseen.

Toki olen kasvissyöjä, mutta teen poikkeuksia riistan suhteen, ja noin kerran kahteen vuoteen paistan lampaanviulun tai jotain muuta vastaavaa. Se on hyvä muistutus siitä, että lihansyönti ei kannata. Voisihan ihminen syödä jo itse soijaa ja vihanneksia ja elää niillä, eikä odottaa, että eläin ensin syö ne, vaan aikaa tuhlautuu muutenkin paljon. Samassa ajassa kun poistin kalvoja sun muita olisin perannut ties kuinka kummallisia kasviksia. Menin aamulla yhdeksältä kauppaan ostamaan lisää valkosipulinkynsiä, ja kun lammas oli valmis uuniin, kello oli jo puoli yksitoista. Söimme lauantaina puoli neljältä. Kiirehdime katsomaan kuinka Oulun Kärpät pudottivat Jokerit jatkosta.

Alla muutama resepti; kermaviili-suklaakakusta tuli hyvää.

**

* Pääsiäislammas *

- Lampaanviulu, mieluiten kotimainen ja luomu (poista ylimääräiset kalvot)

- Yksi iso tai puolitoista pientä valkosipulia (kuori ja halkaise kynnet, tee puukolla reikiä lihaan ja iske sinne lihaan)

Iso paistopussi (iske lammas sinne, ja heitä seuraavat ainekset sekaan, ennen uuniin laittamista leikkaa ylimmäinen kulma auki, jotta ilma kiertää)

- Fariinisokeria 1-2 ruokalusikallista

- Minttua 1/3 purkillista)

- Tilkka punaviiniä (jos on)

- Kahvia

- Suolaa

Paista puoli tuntia 220 asteisessa uunissa, ja sitten kauan (ainakin neljä tuntia) 100 asteessa kunnes liha irtoaa luusta.

**

Niin ei se sen kummempaa ollut. Lisukkeeksi ensimmäisenä päivänä tein mozarella-risottoa.

**

* Mozzarellarisotto *

- 3 valkosipulinkynttä

- 3 rkl tai enemmän oliiviöljyä

kiehauta valkosipulit öljyssä, ja ota pois, lisää:

- 4 dl risottoriisiä (kuullota öljyssä!)

- vettä

- kasvisliemikuutio

- laakerinlehti

anna kiehua, ja lisää, noin 10 minuutin kuluttua:

- puoli pussia pakastevihanneksia (100-200g?)

anna kiehua noin 10 minuuttia vielä ja lisää:

- tuore mozzarella

anna mozzarellan sulaa, lisää:

- mustapippuria

**

* Lampaan kastike *

ota liemi talteen paistopussista, lisää:

- desi tai pari kermaa

liemen määrästä riippuen

- 1-2 ruokalusikallista perunajauhoja kylmään veteen liuotettuinta

sekoita huolellisesti, kun suurustuu, älä enää keitä.

**

* Suklaakakku *

tämä syntyi, kun aloin soveltaa väärin netissä olleita ohjeita, ja päätin ottaa ohjeen talteen, aika vaalea kakku, voi harkita lisäävänsä suklaata tai kaakaota.

- 200g leivontamargariinia

- 2 dl sokeria

vaahdota

- 3 munaa

lisää yksitellen vaahdoksi

- tölkki kermaviiliä

- tl vaniljasokeria

Sekoita. Siivilöi toiseen kulhoon:

- 3 dl vehnäjauhoja

- 1 dl perunajauhoja

- 2 rkl kaakaota

- 2 tl leivinjauhetta

Yhdistä tasaisesti voi-sokeri-muna-kermaviili-vaahtoon. Kaada voideltuun vuokaan ja paista 170 asteessa noin tunnin verran, kunnes kypsää.

Täytä aprikoosimarmeladilla/hillolla (1-2 dl) ja kermavaahdolla (2 dl)

**

Nauti hyvässä seurassa!

Talvi Jyväskylässä on ollut kaunis, lunta on riittänyt. Olen kotoutunut niin laitokselle kuin kimppakämppään Jyväskylän keskustassa. Tammikuu meni käsittämättömässä kiireessä, helmikuussa kotiuduin paremmin kaupunkiin, tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin ja aktivismin piireihin.

Kuntosaliharrastuksesta ei tullut mitään, kun en jaksanut sitoutua aikatauluihin. Mutta ostin retkiluistimet, joilla olen uskaltautunut Mattilanniemestä järvelle. Ekalla kertaa sain kolme päivää kestäneen kuhmun polveen, toisella kerralla lumi ei peittänyt railoja ja pärjäsin hyvin. Aika mahtavaa, että parissa minuutissa pääsee harrastamaan. Nyt vain toivon, että pakkaset pysyvät, eikä jatkuvasti sada lunta.Se on siistiä.

Alkuvuoden rytmi on toiminut hyvin, viikonloput to-su olen ollut kotona Helsingissä. Yleensä olen ottanut jopa saman junan, jopa saman paikan maanantaisin ja torstaisin. Nyt rytmit vaihtelevat jonkin verran, joka jaksohan on erilainen.

Aluksi oli vähän hassua Helsingissä, en esimerkiksi jaksanut sopia tapaamisia viikonlopuille. Vihdoin olen itsekin sisäistänyt, että tokihan viikonloppuisin voi tehdä jotain. Vaikka luistella, syödä blinejä, hengata hullunkurisen perheeni kanssa.

Helsingissä pääsin myös vihdoin avantouimaan. Kautta on enää vähän jäljellä, mutta oli kyllä niin mahtavaa, että tahdon harrastusta jatkaa joka sunnuntai. Pääsiäispaaston sijaan teen myös aika tavallisia kotijoogaharjoituksia päivittäin (ainakin melkein!).

Tämä kuulostaa jo aika liiankin terveelliseltä elämältä. Onneksi kaikkia paheita ei tarvitse täällä kertoa. Niinku sitä, että vietän maanantai-iltoja nelosen amerikkalaissarjoja katsoen, kuten parhaillaan tänäänkin.

Tai sitä, että luulenpa jättäneeni leivinjauheeni Haagan asuntoon vuosi sitten sieltä muuttaessani. Tein viikonlopuksi Ytimen vuosikokoukseen kääretortun, mutta kun kokous alkoi yhdeltä, piti kiiruhtaa kauppaan hakemaan leivinjauhetta kahdeltatoista. Se tuntui aika raa'alta alkuun, mutta hallituksen kokouksen jälkeisen nelituntisen toimitussihteeri-päätoimittaja-palaverin kuluessa se onneksi kostui. Yhtä hyvää kuin Ytimen vuodeksi 2009 valittu uusi hallitus vaikuttaa. Mitä siis teen vapaa-ajallani? Harrastan töitä. Paheellista.

Poikkeukselisesti - ja tämä ei enää ole pahe - tänä keväänä olen käynyt myös leffafestareilla: docPoint-festareiden suosikkini Annika Grofin Liikkumavara-dokkari palkittiin viikonloppuna Tampereella, jossa vietin lauantai-illan leffoissa ystävien seurassa. Berliinaleen saimme ystävättäreni ja hänen tyttöystävänsä kanssa liput iranilaiseen elokuvaan, kun pääsin piipahtamaan pitkästä aikaa Berliinissä. Taidan tykätä leffafestareista. On mukava nähdä monta leffaa putkeen sen sijaan, että yrittäisi käydä elokuvissa vaikkapa kerran viikkoon tai kuukauteen.

Alkaa tuntua siltä, että koti on niin Jyväskylässä kuin Helsingissä. Kotona maailmalla siis taas.

Tänään hain vintiltä viime vuonna sinne pakkaamani talvivaatteet. Pariin otteeseen piti siellä juosta, ennen kun etsityt vaatekappaleet löytyivät. Välillä tuntuu siltä, että elämä on jatkuvaa pakkaamista ja purkamista.

Mutta soijapurilaisten lisäksi voisin kehua, että tänään olen veljen avustuksella ja sen jälkeen omin voimin viimeisteltynä perintöryijyn seinälle. Hurraa! Se oli viimekeväisestä muutosta ja remontista jäänyt vielä laittamatta. Koti hiljalleen jälleen valmistuu, vaikkei tekeminen koskaan lopu.

Makuuhuoneen seinähän oli pitkään maalaamatta, mutta sain sen (ainakin melkein) valmiiksi ennen kun vuokralaiset muuttivat tänne syyskuun lopussa. Se on pirteän punainen, ja iloitsen väristä vieläkin jatkuvasti. Enää jalkalistat puuttuu, ja ovien maalaus...

Vuodenvaihteessa tein elämäni ensimmäiset huutokaupat, ja ostin huuto.netistä 76 eurolla bauhausista tutun Wassily-tuolin. Se on vain vähän kulunutta valkoista nahkaa ja metalliputkea, ja se sopii tänne mainiosti. Mummilan makuuhuoneen 50-lukuisen näköiset kukkaverhot ja lipasto toimivat kokonaisuudessa hienosti. Samoin kierrätyskeskuksen pikkulipastot ja Ikeasta äsken ostamani pikkulamput.

Jee! Kyllä kotona on kivaa. Sitten nukkumaan ja huomenna taas kohti Jyväskylää, jossa olen siis töissä kulttuuripolitiikan lehtorin sijaisena (kerron siltä varalta, jos tänne ystäviä, sukulaisia tai muita tuttuja kylänmiehiä ja -naisia osuu) vuoden 2009 loppuun.

Kas kun kerran kunnostauduin keittiössä, niin blogaan tännekin, etten unohtaisi. Oli muuten hauska plärätä vanhoja kirjoituksia täältä... Nyt siis resepti:

Soijapurilaiset:

Leivotaan sämpylät. Testasin vuokralaisteni taakseen jättämiä jauhoja, ja tein aikasta hyviä seuraavalla ohjeella:

Sekoita erikoisjauhoseos (3 dl siivilöityjä ruisjauhoja, 1 dl spelttijauhoja ja 1 dl grahamjauhoja), 1,5 tl suolaa, kuivahiivapussi ja nesteeseen - 2 rkl sokeria/siirappia ja 5 dl vettä (+42'C). Alusta. Lisää hiljalleen noin 7 dl vehnäjauhoja, tai kunnes tuntuu sopivalta. Anna levätä pyyheliinan alla 30 minuuttia. Leivo jauhotetulla pöydällä kaksi pellillistä sämpylöitä (noin 2 x 9 kpl). Anna kummankin kohota 30 minuuttia, ja paista 225'C 10-15 minuuttia.

Tehdään pihvit. Kävin läpi soijarouhepihviohjeita netissä ja sain aikaiseksi jotain seuraavanlaista:

Keitä 2 dl soijaa, 4 dl kuumaa vettä ja 1 dl pakasteherneitä valkosipulinkynnen, kasvisliemikuutionpuolikkaan ja tarragonin, oreganon, paprikan, mustapippurin kanssa noin 5 minuuttia. Lisää teelusikallinen salsaa tms., mustapippuria, 4 ruokalusikallista korppujauhoja (ainakin kuvittelin, että olivat korppujauhoja, mutta jälkeenpäin tuntuu, että olivatkin Unkarilaista piirakkajauhoa...), pieneksi silputtu sipuli ja hieman hapanmaitotuotetta (kermaviilin puutteessa käytin kermaa ja rahkaa). Lisää kolme munaa. Paista seos sämpylöihin sopivankokoisiksi pihveiksi isolla, riittävän kuumalla pannulla.

Tarjoa salaatin ja muiden haluamiesi lisukkeiden (tomaatti, suolakurkku, sipuli, kastikkeet) kanssa.

Purilaiset ovat parhaimmillaan hyvässä seurassa. Ja tänään seura olikin oikein hyvää. Vajaa kolmivuotias Ilona tosin oli niin ihastunut pieniin pyöreisiin sämpylöihin, ettei olisi tahtonut syödä hampurilaista lainkaan. Lopulta piti kuitenkin isin sylissä syödä myös ylimääräinen pihvi, eli tämä resepti näköjään sopii myös lapsille. Huh sentään, toteaa täti!

meitsi lähtee keskustaan tsekkaan väenpaljousta ja juhlia!
evanstonista sinne kestää tunti, että eiköhän varmempia tuloksia ole siihen mennessä kun sinne pääsemme.

MUSTA PRESIDENTTI! JEE!

Kiitos hyvän kampanjan - ja 24-sarjan!

Jee! Kommentteja. Kiva kuulla teistä, ja veljestäni! Pitääköhän se huomenna synttärilahjakseen saamaansa Obama-paitaa..?

Musta oli kanssa hienoa, että varmaan ainoana kansallisena mediana (?) Ydin noteerasi vaali-iltana sen kansallisessa vertailussakin kummallisen ei-puolueryhmittymän vaalivoiton.

Täällä vaalipäivä on huomenna. Kirjoittelin tuonne toiseen blogiin, ja jatkan varmaan vielä huomenna: samoin seuraavaan Ytimeen tulee tietty juttua.

Olen taas istunut telkkarin edessä vähän liikaakin. Käy kateeksi jenkit jotka pääsevät äänestämään. Ja sitten vielä telkkarissa kertovat, että kuinka äänestämässä käyneet saavat kahvia, donitseja ja jäätelöä tässä mainitsemattomista monikansallisista yhtiöistä. Epistä!

Mutta nyt vähän joogaa kehiin ja lukemista. Niin, minähän olen täällä itsenäisyyspäivään saakka. Siihen asti vois tietty miettiä että mitä huono ilma ihmiselle teettää. Tuuli ja H blogeissaan miettivät sitä Delftin suhteen Budapest ja Chicagon keskusta (vaikka asunkin rikkaiden asuinalueella järven rannalla ja Budapestissakin toisinaan rikkaiden asuinalueilla mäillä) on varmaan kanssa vaaravyöhykkeellä.

Onneksi siis kohta pääsen takaisin Suomeen - ja raikkaaseen Jyväskylään! Mistä tulikin mieleen uutinen: minut on nimitetty kulttuuripolitiikan lehtoriksi Jyväskylään 1.12.2008-31.12.2009.

Kuten huomaatte, en ole päivitellyt blogiani - olen päivitellyt tätä. Interaktiivisuus hukassa, mikä ei oikein motivoi kirjoittamaan. Eipä silti Unkarissa ei kesällä tapahtunut mitään merkittävää. Tein töitä ja nautin Budapestista - lähinnä pakopaikkana Suomen kiireiltä. Kesä oli huonoin vuosikymmeniin, mutta sentään lämpimämpi kuin Suomessa. Asunto oli mukava, ja päivärutiini lounaineen ja kollegoineen tehokas.

Suomeen tultuani olin asunnoton eli mökillä, konferenssimatkalla Norjassa, ja niin edelleen ensimmäiset kaksi viikkoa, sitten pääsin muuttamaan omaan kotiini. Sain työpisteenkin valtio-opin laitokselta - hieno juttu! Jatkuvasti painosti ajatus siitä, että kohta on taas lähdettävä. Kävin konferenssissa Roskildessa ja Euroopan sosiaalifoorumissa Malmössä peräkkäisillä viikoilla syyskuussa, ja sitten tosiaan tuli lähtö Yhdysvaltoihin.

Täällä asun pilvenpiirtäjien keskellä ja seuraan professorini seminaaria Northwestern-yliopistossa Evanstonissa tunnin matkan päässä keskustasta. Ydin-lehden blogistani tosiaan lisää kampanjatunnelmia (tosin niitäkään ei ole tullut kirjoiteltua paljoa, kun jotenkin kaipaan kontaktia lukijoihin - interaktiivisuudessa Facebook on kyllä mainio).

Terkkuja kaikille, jotka tänne joskus päätyvät.

Yksin asumisessa on hyvätkin puolensa. Pahinta on kuitenkin, se että yleensä päätyy kokkaamaan ja syömään yksin. Jos edes kokkaa mitään kiinnostavaa hyvät reseptit unohtuu.
Tässä siis yksi hyvä kesäsafka:

Paprikapannu

• 1 punakevätsipuli (mikähän lienee ollut ei ollut ihan purjo, mutta sen kokoinen punainen kevätsipuli)
• 1 tv-paprika (keltainen pitkulainen paprika, näitä tuotetaan myös hollannissa ja tuodaan esim. englantiin ja silloin tällöin myös suomeen, mikä tahansa paprika kelpaa)
• 1/2 vahva paprika (vihreä pitkulainen paprika, isolla chilipaprikanpuolikkaalla - varoen - voi korvata)
• 1 iso tomaatti
• 1 pitkittäin halkaistu valkosipulin kynsi
• pilko ja paista kevyesti pannulla oliiviöljyssä
  
• lisää:
• suolaa
• tuoretta persiljaa ja tilliä
• pieni loraus etikkaa (minä käytin punaviinietikkaa)
• anna hautua hetken aikaa (kunnes perunat ovat kypsiä) kannen alla

Tarjoa tuoreiden perunoiden (esim. 200g) ja tillikermaviilin kanssa (= leikkaa saksilla iso satsi tilliä kermaviiliin ja sekoita). Jos tästä tulee liian tulista, niin kermaviili auttaa.

Annoksesta riittää yhdelle nälkäiselle kasvissyöjälle, voi soveltaa suuremmaksi. Lihansyöjät voivat lisätä pannuunsa vaikka salamia, tietenkin mieluiten paprikasalamia - mutta silloin kyseessä on melkein eri ruoka...

jalkapallon em-kisat alkoivat. toistaiseksi paras kisastudio on ollut vuodesohva, jonka olen avannut telkkarin eteen. sohva sinänsä on niin kaukana telkkarista, että paljon paremmin näkee vuodesohvalta. on ollut ihan siistiä ihan vaan olla. jalkapallokisat kerran kahteen vuoteen ovat parasta stressintorjuntaa mitä tiedän.
ei tarvitse ottaa edes stressiä siitä ketä kannattaa. perinteisesti se on ollut englanti, joka ei pelaa, tai tanska, jota en kyllä enää taitaisi viitsiä kannattaa kuitenkaan. mietin itävaltaa: siinä vasta olisi altavastaaja ja olenhan minäkin jonkin sortin wieniläisyyden kokenut, ja vähintäänkin matkustellut itävallassa siitä asti kun ryanair sinne alkoi englannista lentää. turkki? oishan toki siistiä, jos turkista tulisi euroopan mestari. mutta eilisen pelin perusteella, en kyllä ala heitä kannattamaan. ei siinä, etteivätkö turkkilaiset miehet olisi hyvännäköisiä, mutta peli oli aika rumaa. sen sijaan hyvännäköiset portugalilaiset (deco on ollut pitkään suosikkejani) pelasivat hyvin. mutta enkös jo ole niin ex-ManU-lainen ettei minun pitäisi kannattaa Christiano Ronaldon joukkuetta. tsekki ei jotenkin säväyttänyt, eikä myöskään sveitsi. ehkä jatkan dilemman pohtimista tänään.
oisko mitään hyviä vinkkejä? ketä te kannatatte? minna, ketäs te siellä englannissa kannatatte?
**
budapestissa on ollut sateista. huijausta!? kuvittelin, että täällä olisi kaksi kuukautta 30'C ja aurinkoa. no, ehkä onni myös paikallisten viljelijöiden kannalta, että täällä on satanut, mutta mielellämme olisimme lähettäneet näitä sateita pohjoiseen. (siis telkkarissa näytetään tulvia ja täyttyviä kellareita ja kaatuvia puita keski-unkarissa...)
**
olen siis viettänyt jo aiempia lämpimiä kesäiltoja kaikenmaailman elokuvien ja oopperankin parissa. tsaikovskin puskinin jevgeni onegin tarinaan säveltämä saippuainen ooppera oli kyllä aika sokerinen kokemus, mutta toisaalta istuin hyvällä paikalla, ja saatoin ottaa rennosti. lavalla lenteli sermejä, joiden funktio ei oikein avautunut, ja jotka olivat aika kamalia. maalaisista tuli työläisiä - jossa vaiheessa en oikein tiennyt että miten postsosialismi tulkitseekaan venäläisiä klassikoita. viimeisessä kohtauksessa kultalamellia oltiin käytetty kilometritolkulla. tarinahan on ilmeisesti varsin surullinen. mietin pitäisikö siitä oppia olemaan kirjoittamatta rakkauskirjeitä vai pikemminkin päin vastoin ajatella, että onni, että onegin  sai todisteen siitä, että häneen joku oli rakastunut. vastarakkaus syttyi turhan myöhään. mutta sellaistahan elämä aika usein on.
se tässä sinkkuudessa vähän kuitenkin rassaa että kaikkialla oletetaan, että ostaisin vähintään kaksi lippua. ja niinpä vasta sisään mennessäni tajusin ostaneeni oopperaankin vahingossa kaksi lippua. olisihan mukava ostaa useampia lippuja - samoin kun on hauskaa ostaa kierroksia olutta. kollektiivinen toiminta ylipäänsä on hauskaa, mutta en millään muista - enkä ehkä haluakaan - joka paikassa painottaa olevani yksin. etenkin kun erityisesti leffateatterissa mutta myös oopperassa pärjää ihan hyvin itsekseen - varsinkin jos väliajalla törmää tuttuihin, kuten minulle kävi.
**
arpomisesta: karin edelliseen viestiin tekemä kommentti jäi vielä vähän epäselväksi: tahtoisi kuulla lisää miten ne mandaatit määritelläänkään. demarit sitten valitsivat itselleen uuden puheenjohtajan, ja minä näin aiheelliseksi kirjoittaa siitä ydin-blogiini - mainitsematta nyt kuitenkaan arpomista.
tänä viikonloppuna täällä unkarissa valittiin liberaalipuolueelle uusi johtaja. liberaalit olivat hallitusvastuussa sosialistien kanssa, kunnes jäivät siitä pois tänä keväänä. on aika etsiä omaa linjaa, sillä isojen puoleiden kissanhännän veto on syönyt pienet puolueet niin, ettei ole enää varmaa pääseekö niistä yksikään fideszin (konservatiivisen radikaalipuolueen) ja sosialistien kanssa parlamenttiin. kahden kierroksen jälkeen gábor fodor voitti jános kókan äänin 346-344. että konsensuksesta ei ole tietoakaan. vaikka jotkut väittävät, että SZDSZ "koostuu todellisuudessa kahdesta puoleesta", onneksi ei taida kenelläkään olla sydäntä hajottaa puoluetta, jonka kannatus on prosentin kahden luokkaa. mikäpä puolue ei koostuisi fraktioista? no, toistaiseksi kóka on fraktiojohtaja - eli vetää szdsz:n eduskuntaryhmää.
no tämä fodor siis on niitä, jotka näkevät vihollisleirikseen fideszin (ex-liberaali, konservatiivi ja uus-anti-uusliberaali kansallismielinen aina yhtä vallankumouksellinen radikaalipuolue), mutta voisi tulla toimeen sosialistien kanssa. perusvaatimus on, ettei puoluetta sulatettaisi sosialisteihin, blairilaisen uusliberalismin hengessä. (ei sinänsä voisi verrata tuomiojan ehdotukseen, vasemmistoliitton yhdistämisestä demareihin..., vaikka tietty historiallinen tausta niitä yhdistääkin - tässä tapauksessa 1980-luvun reformiliberaali sosialismi.) auts nyt luulen, että saatan saada kipakoitakin kommentteja - tiedä häntä lukeeko esimerkiksi árpád tätä.
**
anyway, taidan alkaa taas keittää uusia perunoita, ja kärtsätä vähän kevätsipulia paprikoita ja tomaattia, lisäksi kotitekoista kermaviiliä yrttien kera. tällä kertaa ei tarttenut valehdella miehistä kauppahallissa: tosin jouduin siitä hyvästä ostamaan kokonaisen kilon kirsikoita, mutta tingin satsin kahteen euroon.