Yksin asumisessa on hyvätkin puolensa. Pahinta on kuitenkin, se että yleensä päätyy kokkaamaan ja syömään yksin. Jos edes kokkaa mitään kiinnostavaa hyvät reseptit unohtuu.
Tässä siis yksi hyvä kesäsafka:

Paprikapannu

• 1 punakevätsipuli (mikähän lienee ollut ei ollut ihan purjo, mutta sen kokoinen punainen kevätsipuli)
• 1 tv-paprika (keltainen pitkulainen paprika, näitä tuotetaan myös hollannissa ja tuodaan esim. englantiin ja silloin tällöin myös suomeen, mikä tahansa paprika kelpaa)
• 1/2 vahva paprika (vihreä pitkulainen paprika, isolla chilipaprikanpuolikkaalla - varoen - voi korvata)
• 1 iso tomaatti
• 1 pitkittäin halkaistu valkosipulin kynsi
• pilko ja paista kevyesti pannulla oliiviöljyssä
  
• lisää:
• suolaa
• tuoretta persiljaa ja tilliä
• pieni loraus etikkaa (minä käytin punaviinietikkaa)
• anna hautua hetken aikaa (kunnes perunat ovat kypsiä) kannen alla

Tarjoa tuoreiden perunoiden (esim. 200g) ja tillikermaviilin kanssa (= leikkaa saksilla iso satsi tilliä kermaviiliin ja sekoita). Jos tästä tulee liian tulista, niin kermaviili auttaa.

Annoksesta riittää yhdelle nälkäiselle kasvissyöjälle, voi soveltaa suuremmaksi. Lihansyöjät voivat lisätä pannuunsa vaikka salamia, tietenkin mieluiten paprikasalamia - mutta silloin kyseessä on melkein eri ruoka...

jalkapallon em-kisat alkoivat. toistaiseksi paras kisastudio on ollut vuodesohva, jonka olen avannut telkkarin eteen. sohva sinänsä on niin kaukana telkkarista, että paljon paremmin näkee vuodesohvalta. on ollut ihan siistiä ihan vaan olla. jalkapallokisat kerran kahteen vuoteen ovat parasta stressintorjuntaa mitä tiedän.
ei tarvitse ottaa edes stressiä siitä ketä kannattaa. perinteisesti se on ollut englanti, joka ei pelaa, tai tanska, jota en kyllä enää taitaisi viitsiä kannattaa kuitenkaan. mietin itävaltaa: siinä vasta olisi altavastaaja ja olenhan minäkin jonkin sortin wieniläisyyden kokenut, ja vähintäänkin matkustellut itävallassa siitä asti kun ryanair sinne alkoi englannista lentää. turkki? oishan toki siistiä, jos turkista tulisi euroopan mestari. mutta eilisen pelin perusteella, en kyllä ala heitä kannattamaan. ei siinä, etteivätkö turkkilaiset miehet olisi hyvännäköisiä, mutta peli oli aika rumaa. sen sijaan hyvännäköiset portugalilaiset (deco on ollut pitkään suosikkejani) pelasivat hyvin. mutta enkös jo ole niin ex-ManU-lainen ettei minun pitäisi kannattaa Christiano Ronaldon joukkuetta. tsekki ei jotenkin säväyttänyt, eikä myöskään sveitsi. ehkä jatkan dilemman pohtimista tänään.
oisko mitään hyviä vinkkejä? ketä te kannatatte? minna, ketäs te siellä englannissa kannatatte?
**
budapestissa on ollut sateista. huijausta!? kuvittelin, että täällä olisi kaksi kuukautta 30'C ja aurinkoa. no, ehkä onni myös paikallisten viljelijöiden kannalta, että täällä on satanut, mutta mielellämme olisimme lähettäneet näitä sateita pohjoiseen. (siis telkkarissa näytetään tulvia ja täyttyviä kellareita ja kaatuvia puita keski-unkarissa...)
**
olen siis viettänyt jo aiempia lämpimiä kesäiltoja kaikenmaailman elokuvien ja oopperankin parissa. tsaikovskin puskinin jevgeni onegin tarinaan säveltämä saippuainen ooppera oli kyllä aika sokerinen kokemus, mutta toisaalta istuin hyvällä paikalla, ja saatoin ottaa rennosti. lavalla lenteli sermejä, joiden funktio ei oikein avautunut, ja jotka olivat aika kamalia. maalaisista tuli työläisiä - jossa vaiheessa en oikein tiennyt että miten postsosialismi tulkitseekaan venäläisiä klassikoita. viimeisessä kohtauksessa kultalamellia oltiin käytetty kilometritolkulla. tarinahan on ilmeisesti varsin surullinen. mietin pitäisikö siitä oppia olemaan kirjoittamatta rakkauskirjeitä vai pikemminkin päin vastoin ajatella, että onni, että onegin  sai todisteen siitä, että häneen joku oli rakastunut. vastarakkaus syttyi turhan myöhään. mutta sellaistahan elämä aika usein on.
se tässä sinkkuudessa vähän kuitenkin rassaa että kaikkialla oletetaan, että ostaisin vähintään kaksi lippua. ja niinpä vasta sisään mennessäni tajusin ostaneeni oopperaankin vahingossa kaksi lippua. olisihan mukava ostaa useampia lippuja - samoin kun on hauskaa ostaa kierroksia olutta. kollektiivinen toiminta ylipäänsä on hauskaa, mutta en millään muista - enkä ehkä haluakaan - joka paikassa painottaa olevani yksin. etenkin kun erityisesti leffateatterissa mutta myös oopperassa pärjää ihan hyvin itsekseen - varsinkin jos väliajalla törmää tuttuihin, kuten minulle kävi.
**
arpomisesta: karin edelliseen viestiin tekemä kommentti jäi vielä vähän epäselväksi: tahtoisi kuulla lisää miten ne mandaatit määritelläänkään. demarit sitten valitsivat itselleen uuden puheenjohtajan, ja minä näin aiheelliseksi kirjoittaa siitä ydin-blogiini - mainitsematta nyt kuitenkaan arpomista.
tänä viikonloppuna täällä unkarissa valittiin liberaalipuolueelle uusi johtaja. liberaalit olivat hallitusvastuussa sosialistien kanssa, kunnes jäivät siitä pois tänä keväänä. on aika etsiä omaa linjaa, sillä isojen puoleiden kissanhännän veto on syönyt pienet puolueet niin, ettei ole enää varmaa pääseekö niistä yksikään fideszin (konservatiivisen radikaalipuolueen) ja sosialistien kanssa parlamenttiin. kahden kierroksen jälkeen gábor fodor voitti jános kókan äänin 346-344. että konsensuksesta ei ole tietoakaan. vaikka jotkut väittävät, että SZDSZ "koostuu todellisuudessa kahdesta puoleesta", onneksi ei taida kenelläkään olla sydäntä hajottaa puoluetta, jonka kannatus on prosentin kahden luokkaa. mikäpä puolue ei koostuisi fraktioista? no, toistaiseksi kóka on fraktiojohtaja - eli vetää szdsz:n eduskuntaryhmää.
no tämä fodor siis on niitä, jotka näkevät vihollisleirikseen fideszin (ex-liberaali, konservatiivi ja uus-anti-uusliberaali kansallismielinen aina yhtä vallankumouksellinen radikaalipuolue), mutta voisi tulla toimeen sosialistien kanssa. perusvaatimus on, ettei puoluetta sulatettaisi sosialisteihin, blairilaisen uusliberalismin hengessä. (ei sinänsä voisi verrata tuomiojan ehdotukseen, vasemmistoliitton yhdistämisestä demareihin..., vaikka tietty historiallinen tausta niitä yhdistääkin - tässä tapauksessa 1980-luvun reformiliberaali sosialismi.) auts nyt luulen, että saatan saada kipakoitakin kommentteja - tiedä häntä lukeeko esimerkiksi árpád tätä.
**
anyway, taidan alkaa taas keittää uusia perunoita, ja kärtsätä vähän kevätsipulia paprikoita ja tomaattia, lisäksi kotitekoista kermaviiliä yrttien kera. tällä kertaa ei tarttenut valehdella miehistä kauppahallissa: tosin jouduin siitä hyvästä ostamaan kokonaisen kilon kirsikoita, mutta tingin satsin kahteen euroon.

historiallinen päivä:

• olen jättänyt arvioitsijoille uuden version artikkelista (resubmit): tämä prosessi on minusta ylipäänsä kamalan vaikea. etenkin tällä kertaa, koska artikkeli käsittelee Budapestin kadunnimiä ja patsaita, jonka kanssa aloin hikoilla jo syksyllä 1999 - prosessi, joka tuntuu maailman tuskallisimmalta. ja jos tämä hyväksytään olen sanonut niin paljon aiheesta, ettei enää välttämättä tarvitse koskaan enää kirjoittaa siitä... ja toisaalta, ehkä saan ne toisetkin samassa vaiheessa olevat artikkelit eteenpäin!
  
• olen arvostellut elämäni ekan gradun: se sen sijaan oli ihan hauskaa!
• viikonloppuna jätin kaksi hakemusta ja tänään minunkin puolestani jätti kollega eurooppalaisen hakuprosessin kakkosvaiheen hakemuksen. good luck to us all.
  

olisi drinksun paikka tai ainakin aika olla ajattelematta muita tekemättömiä töitä. vois vaikka lähteä elokuviin. suunnitelma oli ennätän turkkilaiseen kylpylään, mutta nyt on vähän myöhä.

no, luen kuitenkin nyt eka työpaikan isolta skriiniltä viikonlopun hesarit sekä uutiset, jotta saan tietää, mitäs ne kepulaiset tarinoikaan, kun facebookin status-updatejen mukaan montaa kaveria naurattaa...

** edit **

jopaskyllä oli hauskaa: Suomen pääministeri ei valehtele. Unkarissa on yhä se sama valehteleva pääministeri, joka tuli valheineen kaapista syksyllä 2006. saa nähdä onko Vanhanen vielä puolentoista vuoden päästä pääministeri - kannattavatko väitteet siitä, ettei valehtele?

kävin sitten leffateatterissa. kotimatkan varrella on muutamia taideleffateattereita, ja kävelin suoraan näytökseen katsomaan francois ozonin leffan nimeltä angel. hihitin kyllä ihan kamalasti melodraamalle. suosittelen pukudraaman ystäville, esimerkiksi marille ja tietty minnalle - ellet ole jo nähnyt? tämähän käsittelee 1910-luvun populaarikirjallisuutta. no, ainakaan en samastunut päähenkilöön siinä, kun hän sanoi, että sanaakaan ette käsikirjoituksestani muuta. itse olen sitä mieltä, että muuttakaa vaan, p*sk* teksti voi vaan parantua... toisaalta sellaisesta tekstistä voi toki tulla tavaramerkki.
kolumnieni sanamuodoista saatan tahtoa keskustella, mutta yleensä kaikki niitä kommentoineet vakuuttavat minut nopeasti siitä, että jotain pitää tehdä. yliopistolainen-lehden kolumnisarja valitettavasti loppui vaikka on ollutkin mahtavan mukavaa duunia. tahtoisikohan joku seuraavan sarjan kolumneja, pohdin täällä förtsilasi elikkä valkoviini-kulpavesi-yömyssy kädessä kotona. naapurit taitavat jo nukkua ja pian nukun minäkin.

Kotona Budapestissa ensimmäisenä iltana, paikallisen suomalaisen omistamaan kämppään majoituttuani juoksin paikalliseen kauppaan ostamaan kaikenlaisia paikallisia ihanuuksia punaviinistä suklaapäällysteisiin rahkatankoihin (túró rudi), paikallisista leivistä ja leivonnaisista (esim. pogácsa skonet) hedelmiin ja vihanneksiin (viinirypäleet, tv-paprikat).
Seuraavana päivänä Collegium Budapestissa tapasin joukon vanhoja tuttuja ja uuden fiksun ja mukavan managerin ja kiinnostavia kollegoja: kuinka kotoista! Collegiumissa on ollut hankala vuosi talouskriiseineen ja johtajan eroineen, mutta nyt kaikki näyttää olevan parhain päin. Sain työpisteen, jossa on viileää 30 asteen lämmössäkin - ja jossa toki kuulen eri kielillä kertomuksia Matias-kirkosta ja linnavuoresta, sillä paikalla piipahtavien turistilaumojen opastetut kierrokset usein pysähtyvät juuri Collegiumin kulmalla.
**
Lauantaina kauppahalliin! Yksi Budapestin parhaimmista kauppahalleista on tien toisella puolella. Rakastan kauppahalleja - ja niiden tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Suomessa olenkin elänyt aika epäterveellisesti, sillä supermarkettien tarjonta ei houkuttele, kunpa tämä vitamiinitankkaus kattaisikin koko vuoden vajeen... Sitäpaitsi sieltä löytyy kaikenlaisia ihanuuksia, kuten suoraan tilalta tulevaa maitoa, munia ja hunajaa.
Kauppahallissa myös usein jutustellaan myyjien kanssa. Mummeli, joka tahtoi myydä minulle hirmuisen satsin kirsikoita kysyi minulta eikö minulla ole aviomiestä, kun sanoin asuvani yksin. Luonnollisesti vastasin, että kyllä, mutta hän ei asu täällä. Luonnollisesti? Mutta hyvänen aika, eihän ikäiseni kolmikymppinen nainen voi vastata, olevansa yhä sinkku!
Toinen hyvä vastaus olisi: olen eronnut - mutta sitten kysyttäisiin, että etkö ole löytänyt uutta miestä. Nyt vastsakysymys oli vain: "mutta tokihan sinulla on täällä poikaystäviä?" Siihen ei tarvitsekaan kuin vinkata silmää ja naurahtaa - ja kaikki ovat tyytyväisiä. Turha selittää, etten ole edes ystävilleni vielä kertonut olevani täällä, sillä yritän kovasti pakertaa ekan viikonlopun aikana tekemättömiä töitä valmiiksi. Jospa en enää olisikaan naimisissa väitöskirja-kirjan ja -artikkelien kanssa! Kunpa en olisi lykännyt näitä...
**
Lauantaina laitoin sinkkulounaakseni salaattia ja parsaa (puoli euroa nippu - jotkut asiat ovat sentään yhä edullisia), lisäksi lasi paikallista szürkebarát(pinot gris)-valkoviiniä ja jälkkäriksi tietenkin niitä sinkkukirsikoita. Taustamusiikkina kuului pari konserttia oopperaa: sisäpihamme kaikuu naapureiden ääniä. Seinätkään eivät ole häävit. Iltaisin kuulen naapurista uutiset - ja lauantai-illan tv:n iskelmäohjelman kuin omasta telkkaristani. Saman talon suomalainen naapurini elää kuulemma lähinnä kuulokkeet korvilla. Minä puolestani kastelen sisäpihan parvekekukkia - myös naapurin János-papan kukat, ja moikkailen naapurin mummuja. Täällä kyllä tiedetään mitä naapureissa tapahtuu. Tervetuloa Budapestiin!

Hei lukija!
Päätin alkaa taas joskus kirjoittamaan tänne kotona maailmalla blogiini. Todellisuudessa en ollutkaan kauaa poissa. Mutta miksi tämä kolme vuotta kestänyt blogaaminen jäi, paitsi että oli hurjasti kiireita?

• en ollut enää maailmalla? Kieltämättä ja kumma kyllä olin kotoutunut Suomeen. Alkusyksystähän olin vielä kovin ulkosuomalainen, ja siis ulkomailla Suomessakin. Ja kotona olevat ihmisethän nyt voivat minulle milloin tahansa soitella, tavata ja kysyä kuulumisia.
  
• en enää ollut sama epalonen, joka aloitti bloginpidon? Enpä tietenkään mutta erityisesti nyt minusta oli tullut jonkin sortin julkisuuden henkilö, jonka blogia lukivat toimittajat ja kaikki muut. Olisi pitänyt käyttää aikaa siihen mitä tänne uskaltaa kirjoittaa. Ja kun oman julkisuuskuvan rakentaminen ei ole päätyöni eikä harrastukseni, en tahtonut siihen käyttää aikaa.
  
• oli muita nettiharrastuksia, jotka korvasivat blogin? Niinpä niin: päivittelin ja päivittelen edelleen statustani facebookissa.
• blogaus ei enää antanut sitä mitä sen piti? Juuri näin - kas kun osasitkin kysyä ;-) Blogi ei ollut enää henkireikä josta kerron seikkailuillani ja jota paikalliset ihmiset eivät välttämättä osaa lukea. Siinä ei ollut enää yhtään yhteydenpidon meininkiä. Ystäväni ja sukulaiseni lopettivat kommunikoinnin, sillä pelkäävät hekin joutuvansa lehtiin tai koska näkevät minua muutenkin - vähintäänkin facebookissa. Kuvaavaa on, että kun minulla vihdoin oli tämä oma koti ja kerroin siitä blogissani, ei kukaan enää edes onnitellut.
  

Jyväskylän yliopistossa valmistuu aivan loistava väitöskirja, joka käsittelee lapsenhankinta ja lapsettomuusblogeja. Blogistanissa on yhteisöjä ja blogeja kirjoitetaan tiettyyn tarkoitukseen. Miten käykään, kun syy blogata muuttuu tai loppuu?

"Kotona maailmalla"-blogi voisi loppua tyylikkäästi hetkeen, jona blogaaja ostaa asunnon Suomesta - alkuperäisestä kotimaastaan.

Mutta kuinka sitten käykään. Kyseessä on kuitenkin se epalonen, joka alkoi blogata vuonna 2005. Kun hän ei toiveistaan huolimatta voinut jämähtää Suomeen (ei pysyvää tai pidempiaikaista työpaikkaa, eikä muuta hyvää syytä, vaikkapa miestä taikka lapsia) hän pyrki järjestämään elämänsä niin järkevästi kuin osasi ja voi: hän onnistui hankkimaan tutkimusrahoituksensa oleskelemalla lyhytaikaisesti ulkomailla. Kesän hän on mielestään kirjaimellisesti "kotona maailmalla", eli Unkarissa, jossa hän on oleskellut muutaman kuukauden pätkiä jo vuodesta 1999.

Ero aiempaan on, että sen sijaan, että tämä nykyinen epalonen tuntisi haikeutta niitä kaikkia muita mahdollisia koteja kohtaan (Lontoo, Colchester, Wien, Berlin, Quebec) hän koti-ikävöi kotiin Helsinkiin - eritoten uutta kotiaan. Samaan aikaan Unkarissa hänellä on vapaus olla olematta mitään muuta kuin ulkomaalainen tutkija tai nainen - sivullinen; ja kuitenkin unkaria sujuvasti puhuva ulkomaalainen, melkein meikäläinen. Vapaus olla ottamatta kantaa mihinkään ympärillä olevaan - mikä Unkarin kahtiajakautuneen politiikan tilanteessa onkin vallan helpottavaa (lisää tästä vain jos tahdotte...).

Kiitos iskän saimme remontoitua uuden kotini pääsiäisviikolla. Päivät venyivät neljätoistatuntisiksi. Tasoitetapetti tepsi, ja asunto näyttää omalta. Listat vielä puuttuvat ja eteinen on laittamatta - tapetteja on tosin ostettu. Maanantaina sitten muutettiin. Aamulla keittiö ja kirjahylly olivat vielä pakkaamatta, mutta kuudestaan saimme homman hoitumaan. Ruskeasuon Teboililta löytyi paku: voin suositella palvelua. Se täyttyi kahteen otteeseen. Miehet kantoivat, naiset pakkasivat - aika perinteinen työnjako. Ja onnistui aika kivuttomasti - sanoo emäntä, joka ei kovasti kantanut. Suurkiitos muuttoväelle!

Tykkään kovasti uudesta kodistani.

Oliko sitten remontti, muutto tai jäätyminen eli performanssi "5" Irakin sodan muistoksi (ks. viime keskiviikon ylen uutisista meitsi käsi ojossa kahteen kertaan), niin sormeni ovat aika jumissa. Tänään yöjunalla Rovaniemelle konferenssiin - ja takaisin silloin kun tuntuu hyvältä siis muuttolaatikoiden purkamisen, listojenlaiton ja myös minua Rovaniemellä majoittavan kummisedän viikonloppusuunnitelmien suhteen. Tuntuu tosin absurdilta lähteä Lappiin, kun Helsingissä on vuoden lumipyry.

Pitää mainita täälläkin, että kirjoitan tänä keväänä kolumneja Yliopistolaiseen, joista yksi on julkaistu uudelleen TATUSOTU-blogissa.

jyväskylässä oli mukavaa. ja marin väitös oli mukava - tosin jotenkin koko tilaisuus muistutti häitä, eikä johtunut vain marin aviomiehestä.

olen tänään paitsi matkustanut jyväskylästä ja tavannut budapestilaisen kollegan myös oppinut paljon remontoinnista eevalta, jonka kanssa joimme olvi colat uudessa asunnossani remontin alkajaisiksi. myös nettaaminen on auttanut, vaan kuinka ollakaan tähän menee kovasti aikaa.

huomenna sitten kämpälle, töihin, rauhanasemalle. ja lopulta myös rautakauppaan - kiitos iskän, joka tulee autolla helsinkiin. puuhaa riittää.

emilia-trackeriin pitäisi vielä lisätä yksi pariisin matka huhtikuun puoliväliin. sain työmatkaan tarvittavan rahoituksen. miten uskomattoman siistiä onkaan, että tuuli on tulossa kanssa samaksi viikonlopuksi pariisiin. c'est magnifique!

elämäni pisin ajanjakso jyväskylässä alkoi tänään. viisi päivää ja neljä yötä. olen tietenkin opetusmatkalla, kuinka muutenkaan, mutta myös kollegani marin väitöstilaisuutta odotellaan. se on lauantaina. elämäni ensimmäinen suomalainen väitöstilaisuus ja karonkka tästä kuitenkin tuli, vaikka välillä näyttikin siltä, että menetän "väitöstilaisuusneitsyyteni" jollekulle muulle. hieno juttu, hyvä mari!

tänään sain myös ensimmäistä kertaa laitoksen avaimet jyväskylään. olen siis jossain muualla kuin MAB-talon kolmannen kerroksen mikroluokassa kirjoittamassa tätä blogausta. yleensä roikun siellä - ja kantelen kirjakasoja ympäriinsä. tai olen jonkun kollegan jaloissa. tänään sain puhuttua itselleni poissaolevan kollegan työpisteen. sain ensimmäistä kertaa ja määräajaksi avaimet sen valtio-opin laitokselle, jonka politiikantutkimuksellista suuntausta minunkin tutkimukseni väitetään edustavan (jyväskyläläisyyttä, paloslaisuutta).

paitsi että oli mukava nähdä taas paikallisia kollegoja, käytävällä jatkui mm. keskustelu, joka oli alkanut viime viikolla vanhalla wallerstein-tapahtuman työryhmässä (ks. kuvaus ja ohjelma, sekä raportti, ja toinen verkko-ytimestä). varsin kotoisaa siis.

ja samaan aikaan olen taas fyysisistä koordinaateista irrallaanolevassa virtuaalitodellisuudessa, jossa tapaan ystäviä ja tuttavia mm. kuuluisassa naamakirjassa. siellä on muitakin, kerrotaan että jopa masa ja ike. tiedoksi tähän web 0.2 maailmaan perehtymättömille, että normaalisti noista linkeistä klikkailemalla pääsee eteenpäin...

ydin 1:2008 on painetaan huomenna. siitä tuli upean näköinen. sisällöltään vahvasti kv-politiikkaan suuntautunut, mutta liian radikaalia muutosta ei pidä tehdä. katsotaan miten ulkoasu ja sisältö lutviutuvat ajan kanssa. kiirettä on riittänyt tämän kanssa, kuten myös opetuksen. olen ravannut kolmena viikkona jyväskylässä, mikä vetää aika piippuun. seuraavan kerran taas maaliskuun ja huhtikuun puolessa välissä.

paluumuuttajuus konkretisoituu, kun asuntokaupat tehdään perjantaina. karkausvuonna kosin pankkia. suhteen virallistaminen on sitten karkauspäivänä . suhteen tulevaisuushorisontti on ainakin 25-vuotta. kuulemma bonuksia on luvassa. että alppila here i come - tosin käytännössä vasta pääsiäisenä. toisaalta eevan naapurista on tylsä muuttaa pois, ja haagassa on ihan mukavaa, voin suositella!