Tässä ensimmäinen versio suomenkielisestä analyysistä, tätä voi siteerata vain tekijän luvalla. Ja kommentoida saa ihan luvatta, ainakin tällä sivulla. ;-)

Unkarilaiset hylkäsivät vallankumouksen – ainakin hetkeksi

Unkarin vaalien ensimmäisellä kierroksella 9. huhtikuuta sosialistit saivat pienen etumatkan ennen seuraavaa kierrosta 23. huhtikuuta. Isoin uutinen oli, että seuraavassa parlamentissa on ennustettujen kahden puolueen sijaan neljä. Sunnuntain tulos edistää demokratiaa, sillä pienet puolueet ovat jääneet isojen jalkoihin, koska politiikan polarisoiduttua kaksi poliittista ryhmittymää rakentavat itsensä lähinnä toistensa kautta. Vasemmiston ja oikeiston sisällä on pitänyt olla tiukka konsensus.

Unkarin vaalijärjestelmä korostaa isojen puolueiden roolia – etenkin jos sitä käyttää edukseen. Johtava oikeistopuolue, Viktor Orbánin Fidesz oli vienyt pelitilan Unkarin Demokraattiselta Forumilta MDF:ltä, joka osallistui yhteislistalla vaaleihin 2002. Tänä keväänä thatchermäiseen johtajan Ibolya Dávidin puolue päätti vetää etäisyyttä Fidesziin ja yrittää yksin, vaikka parlamenttiin tarvittavan viiden prosentin rajan rikkomenen näyttikin epätodennäköiseltä.

Vasemmalla Sosialistit julkisesti tukivat hallituspartneriaan SZDSZ:ää, jotta se pääsisi parlamenttiin, ja liberaalien äänet kasvoivatkin sekä Budapestissa että maaseudulla. Heidän sloganinsa "se riippuu meistä" lopulta kuvasi MDF:ää, jonka päästyä parlamenttiin vasemmiston johto ei ole selkeä.

Syy menestyksen oli, että MDF päätti vetää omaa linjaansa Fideszin "vasemmistolaista" retoriikkaa ja radikalismia vastaan. Liberaalipuolueena aloittanut Fidesz muutti vuonna 1993 kansallisen oikeiston laidalle ja hiljalleen vei tilan, joka oli vapautunut 1990 vaalit voittaneen MDF:n sotienvälisen konservatiiviretoriikan ja agraaripuolueiden epäonnistuttua. Vuonna 1998 se voitti vaalit kansalliselle oikeistolle. Vuonna 2002 sosialistit ja liberaalit voittivat niukasti. Päästäkseen uudelleen valtaan, Fidesz on pyrkinyt kattamaan kapitalismikriittisen vasemmiston tilan, ja muuttunut kansallispopulistiseksi puolueeksi, joka suomalaisittain kuulostaa SMP:ltä. Vielä pari kuukautta sitten se johti mielipidemittauksissa.

Uuskonservatiivipuolueena MDF:n on ollut vaikea kuvitella ryhtyvänsä Fideszin talutusnuoraan. Dávid (ellei vielä havittele pääministeriksi) aikoo odottaa oppositiossa vuotta 2010 ja "normaalin" MDF:n kannatuksen kasvua.

Lännestä katsoen oikea ja vasen on hukassa Unkarissa, vaikka vasemmalla ovat sosialistit ja liberaalit, oikealla Fidesz ja MDF. Kaikki puolueet korostavat Unkarin kansan merkitystä, mutta politiikassa "oikea" ja "vasen" ovat sidoksissa siihen miten paljon ja minkälaista kansakunnan käsitystä kukin puolue ajaa, sekä jossain määrin uskonnollisuuteen.

Fidesz on kampanjoinut Unkarin rajojen ulkopuolella asuvien unkarinkielisten aseman puolesta – ja sen puolesta, että he saisivat myös Unkarin kansalaisuuden jopa äänioikeudella, ilmoittaen pysyvänsä siten vallassa seuraavat kaksikymmentä vuotta jos nyt voittavat. Sosialistit korostavat valtioon perustuvaa kansakäsitettä. MDF on kansallinen konservatiivipuolue ja SZDSZ pääkaupunkilainen intellektuellipuolue, jolla on juutalaisuuden leima, mutta joka puhuu myös kansakunnan puolesta.

Talouskysymyksissä SZDSZ ja MDF ovat uusliberaaleja. Sosialistit suostuivat hallitusyhteistyössä 1994-98 ja 2002-06 SZDSZ:n kanssa kannattamaan yksityistämistä, mutta säilyttäisivät valtaa valtiolla työllisyyden parantamiseksi. Sosialistien tausta on kádárilaisessa markkinataloutta ja liberalisaatiota tukeneessa uudistuspolitiikassa. Pääministeri, miljonääri Ferenc Gyurcsányi ajaa blairilaista demaripolitiikkaa.

Koska Unkarista puuttuu länsimainen vasemmistopuolue, Fidesz on vaalikampanjassaan asettunut riistokapitalismia vastaan ja kannattamaan työpaikkojen luomista "kaikille unkarilaisille, jotka tahtovat tehdä töitä". Kuitenkin, koska budjettivaje on Unkarissa suhteellisesti Euroopan huonoin, niin verojen kevennys kuin työllistäminenkin on vaikeaa.

Vaikka vaalipuheessaan pääministeri korostikin 1989 jälkeisen Unkarin voittoa, monien unkarilaisten on yhä vaikea äänestää sosialisteja. Huolimatta Kádárin ajan nostalgiastaan Fidesz on jatkuvasti käynyt negatiivista kampanjaa niin "juutalaisia" kuin "kommunisteja" vastaan, pelaten Gyurcsányin kommunistinmenneisyydellä.

Vaalien alla maa täyttyi harmaista plakaateista, joissa väitettiin, että "elämme huonommin kuin neljä vuotta sitten." Orbánin vaalipointti on yhä: katsokaa ympärillenne, jos mielestänne asiat ovat paremmin, älkää äänestäkö muutoksen puolesta – mutta jos haluatte muutosta, äänestäkää meitä.

Sosialistit vastaavasti kampanjoivat harmaata maailmankuvaa vastaan: Unkari on hyvä maa, ja siitä tulee yhä parempi, jos me pysymme vallassa.
Mustavalkoinen vastakkainasettelu on tärkeä osa Unkarin valtiososialismin jälkeistä politiikkaa, johon liittyy ideologian välttely ja tyhjä retoriikka. Kukin puolue tai poliittinen ryhmittymä rakentaa itsensä toistaan vastaan, ottamatta huomioon äänestäjien toiveita ja ongelmia.
Näissäkin vaaleissa äänestettiin usein jotakin vastaan eikä jonkun puolesta.